Kuinka George kohtasi Bratzit
Riitta Taulavuori
”Olen kotoisin maalta, Pyhännän Ahokylästä. Kotipihalla kasvoi pihlaja, jonka vierellä otettiin usein potretteja, sekä isoja ja kauniita juhannusruusuja, joista Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucket olisi varmasti haltioitunut. Oli meillä myös viinimarjapensaita, joiden marjat keitettiin mehuksi. Mehua tarjottiin Arabian Ping Pong -kannusta. Olisi maistunut taatusti myös suosikkiorkesterini The Beatlesin rumpalille Ringo Starrille.
Ahokylän kansakoulussa oli harmoni, johon me oppilaat emme saaneet koskeakaan. Heti olisi jäänyt kiinni, jos olisi uskaltanut, ja minä olin niin kiltti, etten edes yrittänyt.
Kun tein Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun lopputyötäni vuonna 2002, toteutui pitkäaikainen haaveeni päästä soittamaan kotikylän kansakoulun harmonia. Multimediateoksessani sitä soitti myös tyttäreni, ja kappaleet olivat niitä, joita soitettiin kouluaikoina: Enkeli taivaan ja Jo joutui armas aika.
Oma presidenttini oli Kekkonen, ja hänestä liikkui hirveästi juttuja. Eräällä vierailulla Kekkonen kuulemma läikytti kahvia pöytäliinalle. Pöydän koreaksi kattanut emäntä tuumasi, että ei se mitään. Sitten kahvia läikytti talon isäntä, jolloin emäntä tiuskaisi, että siinä toinen tohelo. Myöhemmin Kekkonen lähetti emännälle uuden pöytäliinan saatekirjeellä, että tämä on siltä ensimmäiseltä tohelolta.
En lukenut kansakoulussa kieliä, mutta beatlesenglantia osasin. Beatlesin laulujen sanoja kerättiin paksuihin ruutuvihkoihin. Kappaleita kuunneltiin radiosta, ja sitten joku kavereista sai ostettua lauluvihkoja, joista sanat jäljennettiin itselle. Minä tykkäsin erityisesti sellaisista kappaleista kuin All My Loving, I Want To Hold Your Hand ja Yesterday. A Hard Days Night oli jo vähän liian rajua teinitytön makuun.
Kaikki jutut ja kuvat, mitä Beatlesista löytyi, leikasin talteen Avusta, Maaseudun Tulevaisuudesta ja Liitosta. Otin talteen jutun myös siitä, kun lempibeatleni George Harrison kuoli vuonna 2001.
Kului vuosia, ja sain tietää lapsuudenystäväni kuolleen. Aloin tehdä akryylimaalausta, josta tuli ystävää ja Georgea yhdistävä Kukkaportti. En ollut ihan tyytyväinen ensimmäiseen versioon, joten tein siitä vielä diptyykin.
Jälkeenpäin huomasin tehneeni tuolloin surutyötä. Sitä tein myös myöhemmin, maalatessani muotokuvia edesmenneistä sukulaisistani.
Meillä oli kotona ompelukone, jolla tein jo nuorena kaikenlaista. Erään kerran äiti antoi minulle vanhan verhon, jotta voisin ommella siitä nukenvaatteita. Niitä en tehnyt, vaan itselleni mekon. Vähän myöhemmin aloitin keskusammattikoulussa Oulussa pukuompelijalinjalla. Koulussa opittiin ottamaan mitat ja piirtämään kaavat. Vieläkin, jos maalaan mekkoa, tiedän kyllä, miten se on kaavoitettu.
Jossain vaiheessa 2000-luvulla Bratz-nuket tulivat ja kolahtivat. Jännä juttu, mutta niillä on ollut aivan samanlaisia pukuja, joita itsekin tein jo pukuompelulinjalla.
Ammattikoulusta valmistuttuani olin jonkin aikaa ompelijana Oulussa, kunnes poikaystävä houkutteli lähtemään Ruotsiin. Meillä oli tarkoitus vain käväistä siellä, mutta Boråsissa vierähti lopulta 12 vuotta. Saimme kaksi lasta. Kun Boråsin tekstiilitehtaita lopetettiin, lähdin opiskelemaan terveydenhoitoalaa. Eläkkeelle jäin viitisen vuotta sitten, viimeksi olin perushoitajana neurologian klinikalla OYSissa.
Lapsuudessa oli krooninen pula piirustuspaperista. Piirrettiin silti minne piirrettiin, muovailtiin järvenrannasta haettua savea ja tehtiin kaikenlaista ympäristötaidetta, vaikka ei sellaisesta käsitteestä silloin mitään edes tiedetty.
Aikuisena aloin suorittaa taidealan opintoja töiden ohessa, aina lomilla ja vapailla ollessani. En siksi, että saisin paperit, vaan pikemminkin siksi, että opin.”
fakta
Anja Nissinen
Syntynyt Pyhännällä vuonna 1949, asuu Oulussa.
Kuvataiteilija, jäänyt eläkkeelle terveydenhoitoalalta, työskennellyt myös muun muassa ompelijana.
Opiskellut kuvataiteita Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja Länsi-Lapin ammattioppilaitoksessa, suorittanut taidekursseja muun muassa vapaan sivistystyön piirissä.
Taideyhdistys Ultramarin ry:n perustajajäseniä, jäsenenä myös Oulun seudun kuvataiteilijat ry:ssä.
Maalauksia ja rakukeramiikkaa esittelevä näyttely Aikamatkoja II Neliö-Galleriassa Oulussa 29. kesäkuuta saakka.
Anja Nissisen teoksissa historia kulkee nykyisyyden rinnalla monella tasolla. Vasemmalla maalaus Girl ja oikealla maalaus Kevättä Letkun puistossa.
Artikkelin lähde Kaleva 12.06.2017.