Iijoki ja iijokiset tarinoivat
ja rantautuu välillä esitysiltamiin.
Tinderiin etsimään soutukavereita.
Eeva Kauppinen
Voiko jokea rakastaa? Kyllä varmasti. Tällä oletuksella neljä taiteilijaa lähti maakuntaan tapaamaan Iijoen varrella asuvia ihmisiä ja jututtamaan heitä suhteesta jokeen ja paikkaan. Taiteilijat jalkautuivat kirjastoihin tavattaviksi ja jättivät jälkeensä postimerkillä varustettuja tyhjiä vaaleanpunaisia kirjekuoria vastausten toivossa.
Kuoressa voi postittaa tekijöille vaikka rakkauskirjeen, jotain kadonnutta tai unohtunutta, näkymättömällä musteella kirjoitetun salaisen viestin tai ikiaikaisen unelmoinnin aiheen.
Tämä kaikki tähtää I <3 Iijoki -soutuvaellukseen, joka tehdään Taivalkoskelta Iihin heinäkuussa, ja esitysiltamiin, joita matkan varrella pysähdytään järjestämään.
Työryhmään kuuluvat kuvataiteilija Anni Arffman ja äänitaiteilija Anssi Laiho Oulusta sekä tanssitaiteilija Anni Rissanen ja teatteritaiteilija Hanna-Kaisa Tiainen Helsingistä.
Jokainen heistä tekee esityksessä oman tulkintansa rakkaudesta Iijoella.
– Maakuntamatkojen anti oli tosi hyvä. Oli antoisaa tavata ihmisiä, kuvataiteilija Anni Arffman kertoo.
– Koska en itse ole Iijoen varrelta kotoisin, sain samalla luotua suhdetta jokeen.
Arffman teki materiaalinkeruumatkoja Taivalkoskelle useampaan otteeseen, Pudasjärvelle, Yli-Iihin ja Iihin.
– Eihän siellä kaikissa paikoissa ollut mitään väentungosta. Mutta sepä meille riittikin, että kävi muutamia tyyppejä tarinoimassa. Kirjekin oli jätetty yhteen paikkaan. Sen jälkeen tekstejä on tullut sähköpostilla ja kirjepostina.
Projekti lähti liikkeelle teatteritaiteilija Hanna-Kaisa Tiaisen toiveesta ja halusta.
– Yli-Ii on ollut minulle hyvin tärkeä paikka. Sukuni asuu siellä edelleen. Itse asuin viisi vuotta ulkomailla. Kun pääsin jälleen Yli-Iihin, se oli semmoinen pysähtymisen paikka. Että huh, nyt tätä jokea voi tuijottaa, Tiainen kertoo.
– Joen vartta pyöräillessäni ajattelin, että tänne minä haluan tehdä jotain. Varmaan se liittyy tarpeeseen antaa sille paikalle jotakin takaisin, mitä kokee, että on sieltä saanut. Joen äärellä olemiseen on usein liittynyt rauhan tunne tai tunne siitä, kun jokin aukeaa. Mietin, miten sitä tunnetta voisi lähestyä taiteen keinoin ja jakaa ihmisille. Taiteen tekeminen on usein halua sanoittaa jotakin, mitä ei osaa puhuen sanoa.
I <3 Iijoki -tapahtuman valmistelu alkoi jo kolme vuotta sitten. Koneen Säätiö antoi projektille 18 000 apurahan.
Viime kesänä osa työryhmästä oli viikon mittaisessa residenssissä Iissä. Hanna-Kaisa Tiainen kirjoitti siellä Lohimorsiamen monologin, jota hän nyt työstää edelleen.
Tanssitaiteilija Anni Rissanen tekee iltamia varten tutkielmaa veden liikkeestä.
– Tanssini kertoo naisesta, joka rakastuu jokeen. Käsittelen myös metamorfoosia eli muodonmuutosta naisesta joeksi. Joen kehollisuutta.
Yli-Iin kirjastolla työryhmä näki vanhoja valokuvia, jotka esittelivät käsityöläiselämää ja valtavia lohia.
– Oli hirveän kiva vaan jutella paikallisten kanssa. Saimme myös muutamia omakustanteisia runokirjoja, jotka kuvaavat suhdetta jokeen ja kokemusta joesta, Rissanen sanoo.
– Keskusteluissa nousi esiin, kuinka tärkeää ihmisille on, että joki on tarpeeksi iso. Siinä on voimaa ja virtaavuutta. Vesivoimaloiden rakentaminen on jakanut mielipiteitä.
Aina ihmiset eivät välttämättä osaa kertoa, minkälaisia merkityksiä joella on.
– Kommentit ovat semmoisia, että sehän vaan on siinä. Sille kokemukselle ei tavallaan löydy sanoja. Olisi hienoa, jos esityksemme voisi olla paikka ihmetellä sitä tai olla sen äärellä. Nähdä se vähän toisin.
Taiteilijat ovat selvästi iloisia ja otettuja kohtaamisista, joita maakuntareissut tarjosivat. Äänitaiteilija Anssi Laiho kertoo jälleen yllättyneensä, kuinka aitoja ja helposti lähestyttäviä ihmisiä täällä asuu.
– Ihmiset ovat olleet tosiaan antamassa. Hirveän halukkaita osallistumaan.
Laiho otti tavoitteeksi kirjoittaa Iijoelle balladin.
– Minua vähän jännitti, miten tässä käy. Poimin Taivalkoskella tehdyistä haastatteluista ranskalaisilla viivoilla kaikki mielenkiintoiset heitot ja järjestin ne biisiksi. Olin ihan mielissäni: tämähän on hyvä, Laiho toteaa.
– Maakuntamatkalla tuli mieleen, kuinka joki määrittää sen seudun. Se on elintärkeä biosfäärille, geosfäärille ja sosiosfäärille. Se muokkaa maisemaa, antaa eläimille elintilaa ja ihmisetkin asuvat siellä sen joen takia.
Pieni maistiainen tulevasta esityksestä tarjoillaan osana Maakisen Martinniemen ohjelmistoa 10. kesäkuuta. Tapahtumapaikka on Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku Haukipudas ja demonstraation nimi I love Iijoki loves Kiiminkijoki too.
FAKTA
Soutuvaellus I <3 Iijoki ja esitysiltamat
Tapahtumassa soudetaan Iijoki
kirkkoveneellä ajalla 4.–14. heinäkuuta.
Rakkauden kirkkovene rantautuu Taivalkoskella, Pudasjärvellä, Yli-Iissä ja Iissä.
Pysähdyspaikoissa pistetään pystyyn esitysiltamat. Iltamissa rakkaus ja joki saavat näkyviä, kuuluvia, tuntuvia ja maistuvia muotoja.
Työryhmään kuuluvat kuvataiteilija Anni Arffman Oulusta, äänitaiteilija Anssi Laiho Oulusta, tanssitaiteilija Anni Rissanen Helsingistä ja teatteritaiteilija Hanna-Kaisa Tiainen Helsingistä.
Vaellus etsii 20 soutajaa ajalle.
Mukaan voi ilmoittautua yhdeksi tai vaikka kymmeneksi päiväksi.
I <3 Iijoki tarjoaa soutajille soutumatkan myötä unohtumattoman kokemuksen, loistavaa seuraa sekä tarpeen mukaan yhteis- tai telttamajoituksen sekä lämpimän ruuan soutupäivien ajan Iijoen varrella.
Ilmoittautumiset www.iloveiijoki.fi
Lisätietoa Tuottaja Taija Jyrkäs, gsm: 040 758 1774, iloveiijoki@gmail.com
”Etsitään kypsää mutta
leikkisää lohta jakamaan
arkisia iloja ja vähän
juhlallisempiakin hetkiä.
Märin suukoin.”
Lohimorsian84
Tällaisen kirjekuoren on saattanut löytää Taivalkosken, Pudasjärven, Yli-Iin tai Iin kirjastosta.
Artikkelin lähde Kaleva 09.06.2017.