Jyväskylän PA-kisoihin hän lähtee soololla Villi lapsi ja SweetArts-ryhmän
koreografialla Valon lapset.
Eeva KauppinenOululainen 15-vuotias tanssija Roosa Karjalainen palasi kotiin disco dancen SM-kisoista Liedosta huhtikuussa neljä mitalia kaulassaan: kaksi kultaista ja kaksi hopeista.
Sinnikkäällä treenillä tämä tanssinopettajiensa nöyräksi, pikku ihailijoitaan kannustavaksi ja monipuolisesti lahjakkaaksi kehuma nuori nainen on noussut ykkössijoille Suomessa sekä disco dancessa että Performing Arts -lajeissa.
Millaista persoonaa tällainen menestys vaatii?
– Minä olen sinnikäs. Yritän viimeiseen asti.
Roosa Karjalainen nyökkää, ja poninhäntä heilahtaa.
– Jos joku asia ei onnistu, treenaan niin kauan, että onnistuu. Tämä pätee myös kaikissa muissa asioissa kuin tanssissa.
Roosa istuu harjoitussalin lattialla jalat leveässä haara-asennossa. Hän treenaa tanssia kuusi kertaa viikossa. Keskiverto on kolme tuntia päivässä.
– Olen kunnianhimoinen ja vähän perfektionisti. Olin ennen vielä enemmän, mutta olen oppinut laskemaan rimaa. Aina ei voi onnistua.
Turku on hallinnut disco dancea kisalajina pitkään.
Mutta nyt Roosa kiilasi kärkeen ohi turkulaisen eliitin. Hän voitti kultaa sekä disco dance -sooloissa että -duoissa uuden parinsa Siiri Hakopään kanssa.
Hopeamitali pujotettiin Roosalle kaulaan Tanssikeskus Citydancen junioreiden muodostelmaryhmässä ja junioreiden SweetArts-pienryhmässä. Ensi vuonna Roosa Karjalainen täyttää 16 vuotta ja siirtyy aikuisten sarjaan.
Veikeästä vihreästä toukasta, joka keväällä 2012 tanssi kavereidensa kanssa Jenni Jokikokko-Jakkulan koreografiassa
Roosa Karjalainen on tanssinut pienestä asti. Äiti vei hänet Rytmitossut-ryhmään nelivuotiaana. Rinnalla kulki pitkään telinevoimistelu, josta Roosa luopui vasta pari vuotta sitten.
Lisäksi Roosa on opiskellut balettia ja harrastanut pari vuotta myös taitoluistelua.
– Baletista saa hyvän pohjan kaikelle. Kaikki linjaukset ja kaikki. Voimistelu on tuonut kehonhallintaa. Tuntuu, että ne ovat antaneet hirveästi, Roosa arvioi.
Tanssi on vienyt tytön mennessään.
– Tanssi on vähän sellaista huumetta, Roosa nauraa.
– Olen niin addiktoitunut, että minulle tulee vierotusoireita heti. Ilman tanssia elämä olisi tosi tylsää.
Energiaa riittää, vaikka tanssin viikkotunteja on lähes 20.
– Tietysti riittää. Kaikki muu unohtuu, kun tanssii. Vaikka olisi hirveän kiire viikko, kun menee treeneihin, et keskity mihinkään muuhun. Tanssi on hyvää hermoille. Monet eivät tulee treeneihin, koska lukevat kokeisiin. Minulla menee paremmin, kun käyn ensin treeneissä ja sitten luen vähän.
Kesäkuussa pidetään Jyväskylässä Performing Arts -kisat. Tanssinopettaja Sara-Sofia Sarkkinen on tehnyt Roosalle soolon
– Tämä on nyt semmoinen vähän erilainen koreografia, Roosa aloittaa.
– Olen kuin villi lapsi. Liike on eläimellistä. Se haastaa tosi paljon eläytymään, ja minä tykkään siitä hirveän paljon sen takia.
Kuulostaa siltä, että Villi lapsi on kuin Mowgli tai Tarzan, mutta tyttö.
Englanniksi termi on
– Kun tulen lavalle, olen ihan ihmeissäni, mitä teen täällä ja keitä nuo ihmiset ovat. Uskallanko mennä vai en, Roosa kertoo.
– Lopussa käsitys ihmisistä muuttuu. Eivät nämä olleetkaan niin pahoja. Minua ei enää pelota niin paljon.
Kysymys on itsensä ja erilaisuuden hyväksymisestä.
Seitsemän tytön muodostama SweetArts-pienryhmä kilpailee Jenni Jokikokko-Jakkulan ja Asta Hartikaisen koreografialla
Katso kuvagalleria.
– Esittäminen on tanssimisessa
aika lailla parasta. Olen aina
nauttinut siitä.
Artikkelin lähde Kaleva 06.06.2016.