Wagner-tenoriksi kaikessa rauhassa
Jyrki Anttilalle taiteen tekeminen ja uuden oppiminen ovat intohimo.
– Täällä hiihdin teinipoikana useat kerrat piiritasolla kilpaa. Tuohon lähimetsän viereen parkkeerasin auton ja lähdin ase olalla metsälle. Eipä täällä enää taida olla metsälintuja, mutta Kempeleen kunnassa on muuten mukavaa pöhinää ja tekemisen meininkiä, Anttila mittailee maisemia.
Anttilan puheäänestä voi aistia laulamisen ammattilaiselle tutun resonanssin. Hän vetäisi Kempeleen kirkon seurakuntasalissa ensimmäisen soolokonserttinsa jo 20-vuotiaana. Vaikka kokemus oli ikimuistoinen ja sykähdyttävä, laulajan ammatti tuntui siinä vaiheessa kaukaiselta toiveajattelulta. Opinnot Esko Jurvelinin ja Airi Tokolan johdolla muuttivat kurssin.
– Taisi olla Airi, joka sanoi, että lopeta opettajan hommat ja mene Jaakko Ryhäsen oppilaaksi Sibelius-Akatemiaan, Anttila muistaa.
Näin myös kävi, mutta koelaulussa Anttila kajautti baritonina.
– Ryhänen sanoi, että kyllä hän minut ottaa oppilaaksi, mutta sillä ehdolla, että minusta aletaan tehdä Wagner-tenoria.
Matka Wagner-tenoriksi on oopperamaailman ehdottomasti pisin ja haasteellisin, mutta myös täyttymyksellisin. 49-vuotiaana Anttila toteutti 20 vuotta kestäneen haaveensa ja lauloi Tristan ja Isolde -oopperan pääroolin Kansallisoopperassa Helsingissä. Esityksen bruttokesto on viisi tuntia, ja teos päättyy kuolemaisillaan viruvan Tristanin 45 minuuttia pitkään aariaan. Äänen pitää kantaa yli sata soittajaa käsittävän orkesterin yli.
– Harjoittelin sitä neljä vuotta. Ensimmäinen esityskerta on varovainen, mutta toisen jälkeen tuli tunne, että lauletaanko sama uudestaan.
Anttila on kypsynyt Wagner-tenoriksi rauhallisesti ja kiiruhtamatta.
– Ääneen on tullut vuosien varrella kestävyyttä, mutta pitää muistaa, että kehitys ei lopu koskaan. Parasta tässä ammatissa ovat uuden opettelu ja taiteen tekemisen ilo.
Aina ei tähtitenorillakaan ole helppoa. Hikisin muisto on 15 vuoden takaa, jolloin miestä vietiin.
– Lauloin Vaasassa Toscan Cavaradossina ja heti seuraavana päivänä 2–3 tunnin yöunien jälkeen Helsingissä Madame Butterflyn Pinkertonina. Kesken esityksen ääni loppui ja lauloin lopun oktaavia normaalia alempaa. Tuntui, että elämä loppuu.
Oopperamaailma on vuosien varrella näyttänyt hänelle myös karut kasvonsa.
– Kateus, puukottaminen, itsetunnon murskaaminen, nuoleskelu, Anttila luettelee ilmiötä, joihin hän törmää siellä sun täällä.
– Ammatilliset kyvyt roolien valinnoissa eivät aina ratkaise. Itse olen aina halunnut puhua asioista suoraan ja joutunut maksamaan siitä myös hintaa.
Viihdemaailmassa taiteilija ei rikastu helposti. Anttila korostaa ahkeruutta ja yrittämistä.
–Arjen puurtamista tämä on. Keikoilla ja konserteissa roudaan itse tavarat pakettiautosta.
Maija-vaimo on koulutukseltaan kanttoriurkuri ja toimii konserteissa miehensä säestäjänä. Hän on ollut vahvasti mukana suunnittelemassa konsertteja, joita juhlavuoteen mahtuu useita.
– Ajatella, että minulla on kotona sellainen daami, tenori suitsuttaa.
Fakta
Kasvatustieteen kandidaatti Oulun yliopistossa, koulutukseltaan luokanopettaja.
Aloitti lauluopintonsa Oulun konservatoriossa 18-vuotiaana Esko Jurvelinin johdolla. Muutti 29-vuotiaana Sibelius-Akatemian lauluopintojen perässä Helsinkiin 1995.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta.
Oopperalaulaja Kansallisoopperassa, mutta on nyt virkavapaalla. Tenoripäärooleja uran aikana 40–50.
Lohjan Tenoripäivien taiteellinen johtaja 2006–2010. Ilmajoen musiikkijuhlien taiteellinen johtaja 2011–2015. Esiintynyt Savonlinnan oopperajuhlilla 1999–2006. Tekee paljon töitä myös kevyemmän musiikin ammattilaisten kanssa.
Oma ohjelmatoimisto Operart, jonka tallissa on 20–30 ammattilaulajaa ja 50 puoliammattilaista.
Kalastaa niin verkoilla kuin uistimella. Harrastaa myös lenkkeilyä ja metsästystä.
Juhlavastaanotto oli jo 18.6. ”koska ei halunnut pilata ystävien juhannusta”. Merkkipäivänään juhlii perhepiirissä Kempeleessä.
50-vuotisjuhlakonsertti ”Arriba” Toppilan Möljällä Oulussa 6. heinäkuuta.
Jyrki Anttila on ylpeä juuristaan. Hän on asunut Lohjalla kohta kymmenen vuotta, mutta käy perheensä kanssa säännöllisesti Kempeleessä, missä hänen vanhempansa yhä asuvat.
Artikkelin lähde Kaleva 23.06.2016.