Teräs ei taivu helpolla

Oululaisen Teemu Partasen unelma oli oma yritys. Sen hän
saikin, mutta kompastelematta entinen Nokian insinööri ei ole
selvinnyt. Luovuttaminen ei silti ole ollut vaihtoehto, kun usko omaan tekemiseen on luja kuin teräs, josta syntyy designia.

Anna Kilponen teksti // Pekka Peura Kuvat

Se on ikuinen, kova ja ruostumaton, eikä se taivu helpolla. Mutta kun sen saa taivuteltua haluamaansa muotoon ja kiillotettua niin, että valo välkähtelee sen eri pinnoilla, työstämisen tuska on tipotiessään.

Teräs on ollut haastava ja opettavainen materiaali käsityöyrittäjä Teemu Partaselle, jonka yritys, Nikama Design Oy, valmistaa teräksestä koruja ja sisustuotteita Oulussa.

– Minulla on teräkseen viha-rakkaussuhde. On haaste käyttää raskaan teollisuuden menetelmiä pienimuotoisten korujen valmistukseen. Jatkuvaa oppimista tämä on ollut, Partanen kertoo.

Nikaman tuotantohalli ei ole suuren suuri, mutta sieltä löytyy kaikki pienyrityksessä tarvittava leikkureista kiillotuskoneisiin. Tuotantoon käytettävä raaka-ainekin löytyy suhteellisen läheltä.

– Rautamalmi louhitaan Torniossa ja sulatetaan Outokummun tai Rautaruukin tehtailla pelleiksi. Sieltä ne tulevat meille. Pakkauksien valmistuksesta lähtien kaikki tapahtuu Suomessa. Se on minulle tärkeää.

Teemu Partanen istuu sorvinsa ääressä ja pyörittelee mietteliään näköisenä teräksestä muovaamaansa lommoista kulhoa. Kenties ”ruttukulho” päätyy tuotesarjan jatkoksi saunamittareiden, seinäkellojen, korujen ja kannujen rinnalle.

Pöydällä lepää pitkänomainen risti, joka ei ole perinteisen suoraviivainen, vaan pikemminkin aaltoileva. Se on menossa Partasen äidin haudalle.

Samanlainen risti on tatuoitu myös hänen käteensä. Malli on hänen entisen vaimonsa, vaate- ja korusuunnittelija Päivi Partasen suunnittelema. Tatuoinnin hän otti vuonna 2012 irtisanoutuessaan projektipäällikön tehtävistään Nokialta, jotta voisi toteuttaa täysipainoisesti unelmansa yrittäjyydestä.

– Se oli isoimpia virstanpylväitä elämässäni. Risti symboloi uskoa omaan unelmaan, ja sen miekkamainen loppupää tarkoittaa sitä, että taistelemaan on lähdetty.

Konetekniikan insinöörinä Partasta ovat aina kiinnostaneet erilaiset materiaalit ja valmistusmenetelmät.

– Haaveeni oli jo Nokia-aikoina perheyritys, jossa pystyisin hyödyntämään Päivin kädenjälkeä.

Korusarja sai alkunsa vuonna 2007 korvakoruista, jotka Teemu Partanen teki Päivin suunnittelemasta, skolioottisen selän muotoja mukailevan Ranka-vaatemalliston kuosista. Materiaalina oli lentokonevaneri – ja lopputulos oli massiivinen. Korut keikkuivat kuitenkin mallin korvissa vaatemalliston muotinäytöksessä.

Partanen alkoi tutkia, voisiko hän valmistaa korvakorut toisesta materiaalista. Abstrakti kuvio oli pelkistettävä ensin muovailtavaan muotoon. Hän päätyi kirurginteräkseen eli jaloteräkseen.

– Minua kiehtoo teräksessä se, että se on ikuinen. Toki pintaa voi naarmuttaa, mutta jos teräksisen rannerenkaan heittää metsään ja hakee sen vuoden päästä, niin se ei ole mennyt miksikään.

Vaikka teräksestä ei pitänyt olla mahdollista valmistaa rannerengasta, Nikaman valikoimissa sellaisia on kaksi. Ranka-sarjan rannerengas on tällä hetkellä yrityksen myydyin ja asiakkaiden kauneimmaksi valitsema tuote.

Kun Ranka-sarjan korvakorut ja sittemmin riipus oli saatu tuotantoon paikallisen kultasepänliikkeen tuella, Teemu Partanen halusi täydentää korusarjaa rannerenkaalla. Hän ei tiennyt, miten se onnistuisi niin kovasta materiaalista.

Oli ajettava Rovaniemelle kultaseppä Juha Jangerin juttusille.

– Hän sanoi, ettei se onnistu, ja että käsirengas on marginaalituote. Siinä oli tarpeeksi yllykettä minulle.

Reissun jälkeen Partanen otti käteensä kumivasaran ja alkoi paukuttaa teräspalaa pihan lyhtypylvään ympärille saadakseen rannerenkaan muodon. Seuraavien liki neljän päivän ajan hän kiillotti ensimmäistä rannerengastaan erilaisin menetelmin. Enää valmistus ei ole yhtä vaivalloista.

Vuonna 2013 hän osti itselleen suurimman omistuksen firmasta. Samaan syssyyn tulivat avioero ja oman äidin kuolema. Pienyrittäjän elämä ei näinä aikoina ole muutenkaan helppoa, Partanen myöntää.

– Suomalaista designia arvostetaan, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Menetimme vasta Suomen Urheilugaalassa jaettavan Uuno-palkintopokaalin valmistuksen puolalaisfirmalle.

Vaikka Nokialta saadut paksut tilipussit ovat vaihtuneet epävarmaan toimeentuloon, Partanen jaksaa uskoa.

– Unelmastani on tullut fantasia. Usko taitaa olla ainut, mikä minulla on tällä hetkellä jäljellä. Mutta nyt minulla on taas into päällä.

fakta