Sokeat hiiret ansassa kuin neekeripojat

Murharouva Agatha Christien kissa ja hiiri -leikki saa kutkuttavan ja hillityn tulkinnan Iin Yöväentalolla.

Ensi-ilta

Iin kansalaisopisto: Hiirenloukku. Teksti Agatha Christie. Ohjaus ja sovitus Anna-Kaisa Järvi. Puvustus Elina Bräysy. Iin työväentalo 28.6. Esitykset 1.7. ja 2.7. kello 19.

Iin valtaa kauhu. Ensi marraskuussa jo viidettätoista kertaa järjestettävä IIK!!-festivaali on nostanut Iin kunnan esille taiteellisen ja viihdyttävän kauhu(elokuva)kulttuurin tyyssijana.

Murharouva Agatha Christien näytelmäteksti Hiirenloukku istuu mainiosti tähän iiläiseen imagoon.

Anna-Kaisa Järven ohjaama Iin kansalaisopiston ryhmä vielä ruokkii Iin kauhistavaa mainetta. Keskellä kauneinta kesää Iin työväentalon ikkunat pimennetään ja satavuotias arvorakennus muuttuu hämäräksi Yöväentaloksi.

Vaikka Hiirenloukku on hienosti epookkiin ohjattu kissa ja hiiri -leikki, sen painostavuutta lisää tieto, että Christien traagisessa tekstissä on totta pohjalla.

Tämä voi – kutkuttavan murhamysteerin ratkomisen lomassa – sysätä yleisön miettimään syvemminkin näihin ja muihin murhiin sekä lasten pahoinpitelyihin johtavia tapahtumaketjuja ja motiiveja.

Kuten Minna Canthin näytelmät 1800-luvun lopun Suomessa, Agatha Christien kaunokirjallinen teksti vaikutti Ison-Britannian lainsäädäntöön.

Kymmenen pientä neekeripoikaa (1939) kirjoittanut murharouva toistaa Hiirenloukussa (1948) itseään. Yhteistä on suljetun paikan mysteeri ja lastenlorun käyttö koston punaisena lankana.

Anna-Kaisa Järven ohjaama ensemble keskittyy eheiden roolihahmojen ja painostavan tunnelman luomiseen. Siinä on onnistuttu: yleisö tavallaan jakaa uhrin aseman samassa suljetussa tilassa potentiaalisen murhaajan kanssa.

Tällaisessa intiimissä arvoitusnäytelmässä eleet ja ilmeet merkitsevät paljon. On tärkeää, että roolihenkilöt säilyttävät sisäisen salaisuutensa. Silloin jännitys kantaa.

Tulkinta on hillitty ja hallittu. Yllätys säilyy loppuun saakka. Nautittavaa on näyttelijöiden rauha roolityössään. Mieltä kiihottavimpia henkilöitä ovat Aila Lehtosen marmattava Rouva Boyle, vaikuttavat pulisongit kasvattanut Hannu Tihisen Majuri Metcalf, Alisa Hekkalan mondeeni Neiti Paravicini ja tietenkin Jukka Kalevan kiihtynyt Komisario Trotter.

Eeva Kauppinen

Fakta

Kriitikko kiteyttää

Salaisuus: Hiirenloukun esitystraditioon kuuluu, että yleisöä pyydetään olemaan paljastamatta murhaajaa muille, potentiaalisille katsojille. Iin kansalaisopiston ryhmä kunnioittaa tätä traditiota. Juonipaljastukset puuttuvat myös esityksen arviosta.

Tyylillä: Iin kansalaisopiston murhamysteeriin luo romanttisia tuokiota Johanna Niskasen (piano, laulu) sovittama musiikki. Puvut suunnitellut Elina Bräysy osoittaa jälleen kerran herkän tyylitajunsa ja kykynsä tukea linjakkailla asuilla roolien rakentamista.

Hiirenloukku on ns. suljetun huoneen jännäri. Komisario Trotter (Jukka Kaleva) ilmestyy selvittämään, kuka
kukin on. Trotterin kynsissä täysihoitolan pitäjä Mollie (Tanja Liedes, vas.) ja Neiti Paravicini (Alisa Hekkala).


Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 30.6.2016.