Plompsista vain, sanoi Eemeli
Vaahteramäki herää aidosti eloon Haukiputaalla. Eemeli ja isä Antton ovat toimiva ja humoristinen taistelupari.
Kesäteatteria
Näytelmä kertoo nykylapsille entisaikojen asioista, joista he eivät ehkä ole ennen kuulleetkaan.
Niin kuin kerjuusauva. Tai ”lavanderin tauti”. Tai kärpäspaperi.
Myllyteatterin Eemeli metkuilee ihastuttavassa miljöössä Santaholmantiellä Haukiputaalla. Vaahteramäki herää aidosti eloon oikeasti vanhassa pihapiirissä.
Se auttaa myös näyttelijöitä toimimaan uskottavasti. Liina-piika ämpäreineen ja Aatu-renki viikatteineen muistuttavat ajasta, jolloin juoruämmät hoitivat puhelimen virkaa ja kärpäspaperirulla maksoi 10 penniä kappale.
Mistään kansatieteellisestä nostalgiasta ei silti ole kysymys, vaan toiminnallisesta lastenteatterista, jonka peruskysymys on tuhmuuden olemus. Onko Eemeli tuhma? Mikä tekee Aatusta suositun? Ja miksei pikku Iida ikinä pääse verstashuoneeseen?
Ohjaaja Hannu Päkkilällä on hyvä silmä roolituksen suhteen. Vaahteramäen salatut elämät paljastuvat pikkuhiljaa, kun tyypit vuorotellen kuljettavat juonen viestikapulaa.
Pääosassa on tietysti Eemeli – tai oikeastaan taistelupari Eemeli ja isä Antton. Salla Pyynyllä riittää virtaa ja silmän pilkettä Eemeliksi. Matti Vähäkuopuksen näyttelemä isä on raavas mies, jolle tapahtuu koko ajan. Mukava, että isä on niin toiminnallisesti toteutettu, eikä vain heristele sormeaan.
Esityksen ilopilleri on Liina-piika (Pia Simola), joka työntää nokkansa joka paikkaan. Pia Simola osaa liioitella olematta ylitselyövä. Hän saa parkumalla yleisön sympatiat puolelleen.
Heidi Kokon Iida on soma ja Piia Suomelan Aatu symppis. Reija Sirviö tekee kaksi mainiota naisroolia Pöperömaijana ja Ruustinnana. Marko Lehto on tyyni Rovasti ja Anne Kinnunen Kissankulman äidillinen matroona.
Kunpa Mosse-kissa ja Nilkku-Lotta vielä olisivat elävinä rooleina mukana!
Artikkelin lähde Kaleva 20.06.2016.