Sarjakuvia
Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia - vähäsanaista vertaistukea. Atena 2016.
Vesa Vitikainen, Markus Tuppurainen, Katja Louhio: Kersantti Napalm – menneen talven lumia. Kustannusosakeyhtiö Revontuli 2016.
Arto Hägg: Pitkänokka. Omakustanne 2016.
Tekijät laajensivat ideaa täysmittaiseksi omaksi julkaisukseen: Ornette Birks Makkonen sisältää kaksitoista novellimittaista pastissia, oikeastaan hellän oivaltavaa parodiaa, joissa nimihenkilö – tuttu sarjakuvahahmo itsekin – kohtaa alan klassikoita. Tarinoissa on kunnianosoituksen sävyä, mutta yhtä lailla omaa särmää.
Kallio ja Pirinen lähestyvät kohteitaan aidolla tuntemuksella, mikä näkyy episodeissa. He eivät tyydy kuitenkaan silkkaan hatunnostoon: vaikka esimerkiksi Ville Pirinen sopeuttaa kulmikasta piirrostyyliään esikuvien mukaan, jäljestä tunnistaa silti tekijän. Kallio puolestaan leikittelee sarjojen omimmilla konventioilla, mutta tuo Ornette Birks Makkosen kautta käänteisiin musiikin sykkeen.
Albumi tuo areenalle monia rakkaita hahmoja, kuten klassikoista
Oululaisen Karoliina Korhosen
Hyvin pelkistettyä tyyliä käyttävä, usein pilapiirroksen ja sarjakuvan rajamailla liikkuva työ tarkastelee ymmärryksellä ja myötätunnolla suomalaiseen perusluonteeseen liitettyjä, lähes kliseenomaisia käsityksiä.
Korhonen noukkii ideoita paljossa omasta elämästään. Sarjakuva avaa tutunomaisia tilanteita, joihin samaistuminen on sangen vaivatonta.
Finnish Nightmares -sarjojen voima on juuri tuossa peiliin katsomisessa: niistä löytyy paitsi parodiaa suomalaisuudesta, myös yhteisyyttä ja itseironisuutta. Stripit eivät kumminkaan loukkaa, niiden sävy on hymyilevä.
Parodia on myös Vesa Vitikaisen ja Markus Tuppuraisen kirjoittama räyhäkkä supersankaritarina
Napalm on maailmanrauhan ja erityisesti länsimaisen elämänmuodon suoraviivainen puolustaja, joka saapuu tehtävälle 1970-luvun Suomeen; kannoillaan niin Supo kuin neuvostoagentit.
Mitä erilaisimpia aineksia heitetään yhteen ja samaan soppaan: sellaisesta tarinasta, jonka varsinaisina sankareina ovat sellaiset Suomen suurmiehet kuin Urho Kekkonen ja Joulupukki, ei voi olla pitämättä.
Huumori rakentuu karskille liioittelulle. Jäyhänä ja vakavana pidetty ilmiasu täydentää tyyliä, piirtäjä Katja Louhio tekee tuossakin mielessä mainiota työtä.
Lähtöjään oululaisen Arto Häggin pilasarja
Pitkänokka-albumi piirtää hahmon kehityskaarta teemoittain valikoitujen töiden ja tekijän kommenttien kautta.
Nykyään Hägg tekee Pitkänokka-strippejä www-sivulleen. Aihemaailma on moninainen, kotiseudulta Koillismaahan, sieltä taas kunnallispolitiikkaan. Huumorin laatu on ollut alusta asti viistoa, myös hieman nyrjähtänyttä.
Hägg piirtää stripit sanojensa mukaan nopeasti. Tuo näkyy niin hyvässä kuin pahassa: parhaimmillaan iskuissa on virkistävää tuoreutta, idea ja toteutus nasahtavat yhdessä kohdalleen. Toisaalta heikoimmillaankaan hahmo ei kadota omaleimaisuuttaan.
Artikkelin lähde Kaleva 16.06.2016.