Nyrkit runoilivat merellä
Oululaisen Tage Lidströmin nuoruuden päiväkirjat kertovat valtameripurjehduksen arjesta 1930-luvulla.
Lauri Hirvonen teksti
Mitä oli olla 16-vuotias teinipoika osana 26 hengen miehistöä?
Siitä kertoo tiiviisti Tage Lidströmin päiväkirja, jonka hänen poikansa Harry Lidström on toimittanut ja vapaasti kääntänyt teokseksi Isäni päiväkirjat: koulupojan meriseikkailu nelimastoparkki Archibald Russellilla. Suomennoksen rinnalla kulkevat päiväkirjamerkinnät ruotsiksi.
Mistään päiväristeilystä ei ollut kyse.
”Meri löi yhtä aikaa molemmilta puolilta valtavina ryöppyinä. Eräs meistä, Söderholm, lensi vesikouruun aaltojen voimasta ja meri peitti hänet. Onneksi mies selvisi ja pystyi kapuamaan takaisin mastoon”, kertoo merkintä lauantailta 21. helmikuuta 1931.
1930-luvulla suurten purjealusten aikakausi alkoi olla auttamatta ohi. Lidström oli pestautunut ahvenanmaalaisen Gustaf Eriksonin varustamon nelimastoiselle teräsparkille. Harry Lidströmin mukaan varustamo sai pienen miehistön turvin pidettyä purjealukset kannattavina.
Paitsi sääolot, myrskysivät myös miehistön väliset tunteet.
”Kippari ja Ykkönen ovat varsinkin tosi ilkeitä, välillä tekisi mieli paistaa heidät vartaassa”, oli Lidströmin tunnelma keskellä Etelä-Atlanttia.
Tage otti käyttöönsä myös Oulun Hietasaaressa Santtu Palokkaalta saamansa nyrkkeilyopit.
”Löin jungmanni Fagerlundia turpaan muutamalla suoralla. Hän oli kiusannut ja piruillut minulle jo pitemmän aikaan. Ja kun hän nyt käyttäytyi samaan tapaan, niin mittani tuli täyteen”, päiväkirjamerkinnät kertovat.
Päiväntasaajan ylityskasteessa Lidström ristittiin Nyrkkeilijäksi.
Työ oli laivalla fyysistä, mutta ruoka kehnoa. Viikon ruokalistaan kuului muun muassa riisiä, kauravelliä, salpietarilihaa ja kapa- tai lipeäkalasoppaa. Merimies valittelee, että riisin joukossa he saavat meheviä matoja ja kalakeittoon kuuluu koko joukko kutsumattomia hyönteisiä.
Päiväkirjamerkinnät keskittyvät pääasiassa ulkoisiin asioihin ja tehtäviin töihin, mutta Tagen mukana kulki myös toinen kirja: Sång häfte eli lauluvihko. Harry Lidström kertoo, että myös tämän lauluvihkon suomentaminen kiehtoisi, mutta urakka on vaikea tekstin runollisuuden takia.
Lauluvihko avaa toisenlaisen näkymän nuoren nyrkkisankarin mieleen. Esimerkiksi 11. syyskuuta 1930 riitti Itämerellä päiväkirjamerkinnäksi ”Torsdagen den 11. Passerade Ölands östra kust. God bris.” Samana päivänä avautui myös lauluvihko ensimmäisen kerran. Koti-ikävän kaikua on vaikea olla kuulematta, kun Harry Lidström suomentaa lennosta isänsä kirjoitusta:
– Kuunteletko minua tänä iltana äiti? Tiedän, että on pieni, pieni mökki kaukana, kaukana täältä kätkettynä tammien joukkoon metsän hiljaisuuteen. Usein ajatukseni etsiytyvät sinne. Sinne rauhaan ja hiljaisuuteen, jossa minua kerran äitini kädet hyväilivät. Nyt tämä aika on kadonnut jo vuosia sitten. Väsyneenä ja rypistyneenä istut äiti siellä käsi esiliinan päällä...
Ja pojan kevättodistuksessa luki ainekirjoituksessa numero viisi.
Fakta
Määränpäänä oli Port Lincolnin vehnäsatama Australiassa. Laiva lähti Maarianhaminan satamasta 9. syyskuuta 1930. Perille Australiaan se saapui juuri ennen joulua. Paluumatka alkoi 24. tammikuuta 1931. Suomessa Archibald Russell oli 19. kesäkuuta. Menomatkalla laiva purjehti Hyväntoivonniemen ohi. Paluumatka tehtiin Kap Hornin kautta.
Miehistöä laivalla oli 26 henkilöä.
Lidström oli laivalla oppilaana. Työnkuva oli laaja ja fyysinen: hän muun muassa poisti ruostetta, maalasi, siivosi, oli ruorissa, lastasi ja työskenteli purjeiden parissa.
Piti matkan aikana päiväkirjaa ja kirjoitti myös runollisempia tekstejä.
Matkan jälkeen Lidström aloitti opinnot liikemiesten kauppaopistossa Helsingissä. Hän teki työuransa perheen makkaratehtaan johtajana.
Asepalveluksensa Lidström suoritti laivastossa ja taisteli talvisodassa tykkivene Hämeenmaalla.
Tage Lidström (vas.) oli Archibald Russellilla oppilaana ja valitti oppilaan aseman olevan kurja: heille kuuluivat likaisimmat työt, ruoka oli kehnoa ja haukut olivat arkipäivää. Laivalla piti saada koulutusta, mutta Lidström pettyi siihen ja halusi rahat takaisin. Laivan ylittäessä päiväntasaajan saivat ensikertalaiset kasteen. Menoihin osallistuivat niin Neptunus kuin poliisimestari rouvineen. Harry Lidström kertoo meripäiväkirjojen suomennostyön tuoneen isän lähemmäksi häntä. Päiväkirjat siirtyvät seuraavaksi Ah-venanmaan Merenkulkumuseoon.
Artikkelin lähde Kaleva 22.06.2016.