Saa napostella

Päivi Raivio toivoo, että puutarhateoksesta itää Oulun
kaupunginteatterin taakse toimintaa.

Lauri Hirvonen

– Ihan sikahyvä tuoksu! antaa Aino Ronkainen arvionsa oreganosta.

Oulun taidemuseon kesäleiriläiset nuuskivat yrttejä istutustyön lomassa. Kädet ovat mullassa, on aito talkootunnelma. Helsinkiläisen Päivi Raivion Tunne+tila-puutarhateoksen viimeistely sujuu Oulun kaupunginteatterin takana hyvää vauhtia. Lapset istuttavat teokseen salaatteja, purjosipulia, basilikaa, kangasajuruohoa, härkäpapuja, maissia ja niin edelleen. Taimia on noin 350.

Raivion teokset ovat usein osallistavia. Tämä näkyy myös kaupunginteatterin takana. Istutuksia tekevät kesäleiriläiset, taimet ovat Kestävän kehityksen keskuksessa kasvatettuja ja odotettavissa on myöhemmin ainakin muistisairaiden ja omaishoitajien retki sekä sadonkorjuujuhlat. Taideteoksen syntyä tallentavat Kestävän kehityksen keskuksen mediapajalaiset.

Tai jos tarkkoja ollaan, Raivio itse hieman kyseenalaistaa, onko hänen töissään kyse taideteoksista.

– Ne ovat enemmän kaupunkimuotoilua.

Teatterin takana oleva teos muodostuu istutusalueista ja kattoja tai laitureita muistuttavista puuelementeistä. Innoittajana ovat olleet ilmakuvat peltomaisemista. Säntillisiä muotoja rikkovat vapaat kasvillisuusalueet.

Kaikki kasvit ovat teoksessa ainakin joltain osin syötäviä. Raivio on havainnut aiemmissa kaupunkiviljelyprojekteissaan, että syötävyys herättää ison skaalan tunteita. Se myös lisää teoksen toiminnallisuutta.

Tärkein kysymys kuuluukin: saako teoksesta napostella?

– Sanotaanko, että saa maistella, Raivio sanoo, mutta toivoo suurimman osan kasveista säästyvän sadonkorjuujuhlaan.

Tila on myös vapaa oleskelulle. Puulavoilla saa olla ja kulkea.

Tunne+tila-teos on osa Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu -hanketta. Siinä on haluttu käsitellä esimerkiksi paikkojen vaikutusta ihmisiin tai oman osallistumisen vaikutusta paikkasuhteeseen. Tunne+Tila on toteutettu edellisvuosina Raumalla ja Varkaudessa. Näissä kaupungeissa teos kytkeytyi vanhojen rakennusten uudelleen käyttöönottoon.

Oulussa Raivio haaveili toteuttavansa työn entisen Kivikukon paikalle rautatieaseman lähelle, mutta hän ei saanut siihen lupaa. Vinkki teatterin vieressä olevasta tilasta tuli kulttuuri- ja sivistystoimesta.

– Ei tämä mikään joutomaa ja tyhjä tila ole, mutta ehkä sellainen välitila, joka on syntynyt teatterin ja kirjaston aikaisen arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun myötä.

Kun Raivio haastatteli oululaisia, kaupunkiin toivottiin lisää matalan kynnyksen oleskelupaikkoja. Tähänkin tarpeeseen teos vastaa, mutta ennen kaikkea Raivio toivoo puutarhan jättävän kokemuksen, että paikassa voisi olla nykyistä enemmän toimintaa. Esimerkiksi nuoria voitaisiin ottaa mukaan johonkin projektiin.

– Tosi kaunis paikka ja keskeinen.

Tekemässään taiteessa Raiviota kiehtoo muutoksen todistaminen: se, että hän näkee paikan luonteen muutoksen edes väliaikaisesti. Pienenkin mittakaavan työt voivat olla vaikuttavia.

Raivion kokemus on, että kaupunkisuunnittelu tapahtuu edelleen ylätasolla. Tilojen pienimuotoinen haltuunotto ja käyttö on vaikeaa.

– Minun kokemukseni mukaan prosessit ovat hirveän hitaita ja niistä tehdään helposti tosi kalliita.

Vuosikausia kestävien rakennelmien sijaan tiloja voitaisiin hänestä ottaa käyttöön lyhyemmäksi aikaa. Asukkaiden varaan projekteja ei voi jättää, mutta heidänkin aktiivisuutta voitaisiin Raiviosta lisätä byrokratiaa vähentämällä.

Kaupungeissa näkee, että joutomaita on otettu käyttöön esimerkiksi kaupunkiviljelyyn. Raivio pohtii, että valmiiksi suunnittelun kulttuuri on tullut jossain määrin tiensä päähän. Hän käyttää termiä resilienssi kuvaamaan tilannetta. Kyse on käytännössä kyvystä käsitellä muutosta nopeasti.

– Ymmärretään se, että elämäntavat, kulttuuri, kulutustottumukset, kaikki muuttuvat aika nopealla tahdilla. Pitää pystyä reagoimaan niihin.

Raivion mukaan esimerkiksi uusille kaupunginosille voidaan luoda väliaikaisilla toteutuksilla identiteettiä ennen varsinaista rakennustyötä.

Tunne+tila-teos on esillä Oulun kaupunginteatterin takana syyskuulle.
Teoksen tiimoilta on tulossa lisäksi keskustelutilaisuus, kirja kolmen vuoden kokemuksista ja lyhytdokumentti.

Fakta

Päivi Raivio

Syntynyt 1979.

Taiteen kandidaatin opinnot Lontoossa Chelsea College of Artsissa. Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2009.

Suuntautui jo opiskeluaikana julkisen tilan taiteeseen ja osallistavaan taiteeseen.

Raivion työt ovat usein julkisia, osallistavia ja johonkin paikkaan sidoksissa.

Hän on aiemmissa projekteissaan tehnyt muun muassa yläkoululaisten kanssa julisteita Vuosaaresta, suunnitellut julkisivutaidetta nuorten toimintakeskukseen Sörnäisiin ja ollut kuratoimassa installaatioita ja performansseja Korkeasaaren karhulinnoihin.

Raivion teos on nähty edellisen kerran Oulussa viime vuonna, kun hän toteutti Daniel Bumannin kanssa Aari-tilataideteoksen Oulun taidemuseoon.

Pitänyt luentoja ja työpajoja osallistavasta suunnittelusta ja muotoilusta, kokeellisesta muotoilusta, yhteisötaiteesta ja kierrätyksestä.

Tunne+Tila-projektin lisäksi häntä työllistää parhaillaan Lähiöprojekti Helsingissä.

Kun Kaleva uutisoi Tunne+tila- teoksesta viime viikolla, ehdittiin netin keskustelupalstalla huolestua, tehdäänkö sille ilkivaltaa. Raiviosta olisi ahdistava ajatus, että asioita jätettäisiin ennakkopelon takia tekemättä.

Artikkelin lähde Kaleva 16.06.2016.