Miljöö ja yksilönvapaus törmäyskurssilla
Venla Leppänen korostaa asukkaiden kuuntelua kaava- suunnittelussa.
Ville KoivuniemiOuluKun puhutaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan asuinalueen suojelusta, mielipiteitä on juuri yhtä paljon kuin niiden esittäjiä.
Sen huomasi Karjasillan tulevaisuutta käsitelleessä keskustelutilaisuudessa torstaina. Yksi haluaisi vallan rakentaa tontilleen haluamiaan rakennuksia, toinen kysyy, miksi lisärakentamista pitää ylipäätään sallia.
Arkkitehti Venla Leppäsen ”Säilyykö Karjasilta?” -otsikoidussa diplomityössä haetaan kompromissia kulttuurihistorian ja käytännöllisten tarpeiden välille. Leppäsen mukaan suojelukaavassa on parhaimmillaan kyse juuri siitä.
– Karjasillalla miljöö on se mitä suojellaan, mutta käytännössä se konkretisoituu tonttikohtaisella ohjeistuksella, Leppänen täsmentää.
Leppäsen diplomityö antaa hyvin konkreettisen ja yleistajuinenkin näkemyksen siitä, miten Karjasiltaa voitaisiin suojelukaavalla varjella. Hän jakaa hahmotelmassaan tontit kolmeen vyöhykkeeseen.
Julkisivu suojeltaisiin hahmotelmassa kokonaan, mutta takana olevalle tontille saisi tehdä lisärakennuksia – kuitenkin niin, ettei takapihan puolella olevien rakennusten korkeus nouse päärakennuksen korkuiseksi. Tontin takaosa olisi piharakennusten vyöhyke.
Suojelupäätöksiä tehtäessä arkijärjen täytyy Leppäsen mielestä kulkea mukana suunnittelussa. Karjasillankaan kohdalla alueesta ei haluta museota. Leppäsen diplomityön on tarkoitus avata keskustelu, joka voisi johtaa hyvin alustavan aikataulun mukaan asemakaavaluonnokseksi vuonna 2017 ja mahdollisesti asemakaavaehdotukseksi vuotta myöhemmin.
– Jakaisin suojelun kahteen tärkeään osa-alueeseen. Ensinnäkin sen pitää suojella kulttuurihistoriallisesti tärkeät kohteet, kuten Karjasillan kohdalla tämä jälleenrakennuskaudella eli 1940- ja 1950-luvuilla rakennettu miljöö. Toisaalta suojelun pitäisi saada sosiaalinen hyväksyntä, Leppänen toteaa.
Tuon sosiaalisen hyväksynnän ansaitseminen pääsikin Oulun ympäristötalossa torstaina järjestetyssä esittely- ja keskustelutilaisuudessa heti testiin. Leppäsen esitys sai noin viisikymmenpäiseltä yleisöltä aplodit ja paljon kehuja, mutta suojeluun suhtauduttiin myös kriittisesti.
Kolmekymmentä vuotta Karjasillalla asunut Pekka Koivupuro muistutti, että jo tällä haavaa suureen osaan taloista on tehty muutoksia. Erityisesti hän kuitenkin kyseenalaisti niin sanotut nivelet, joita Leppäsen diplomityössä esitetään rakennettavaksi päärakennusten ja lisäosien väliin.
Leppänen korosti, että Karjasillan suojelussa on kyse miljöön suojelemisesta.
– Miljöö pitää nostaa jalustalle. Näkymän kannalta olennaisinta on, että pihan puolelle rakennettavat lisärakennukset olisivat puolitoistakerroksisia päärakennuksia matalampia. Toisaalta uskon kyllä, että myös nivelrakenteista voi saada toimivia, Leppänen vastasi.
Vaikka Leppäsen diplomityö antaa Karjasillan tulevaisuuden suunnitelmille vahvan sykäyksen, alueen asemakaavan mahdolliseen kehittymiseen liittyvät muutostyöt ovat alkaneet jo aiemmin Oulun kaupungin aloitteesta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä toissa kesänä ja Karjasillan rakennetun ympäristön inventointi on tehty vuosina 2014–2015.
– Karjasillan asemakaava on 80-luvulta. Kun uutta tehdään, toivon ennen kaikkea, että se tehdään hyvässä yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa, Leppänen vinkkaa.
Fakta
Karjasillan voimassa oleva kaava on vuodelta 1980. Se kattaa leijonanosan Karjasillasta.
Leppänen ehdottaa suojelun selkänojaksi asemakaavaa, jossa päärakennusten purkaminen hyväksytään vain poikkeussyistä.
Artikkelin lähde Kaleva 17.06.2016.