Kumpupilviä odotellessa
Oulun Ilmailukerhossa on harrastettu purjelentoa 70 vuotta.
Moni asia on muuttunut, mutta yksi asia on ja pysyy: pilviin nouseminen omien
siipien varassa on aina yhtä vapauttavaa.
Anne Helaakoski teksti // Janne Körkkö kuvat
Nykyään purjekoneissa on GPS-laitteet, tietokoneet, digitaaliset kartat ja lennontallennuslaitteet. Useimmiten purjekone kuljetetaan taivaalle hinauskoneen avulla, ja pisimmät lennot voivat kestää yli kymmenen tuntia.
Lentämisen tunne ei kuitenkaan liene aikojen saatossa muuttunut.
– Se on aivan erilainen kolmiulotteinen maailma. On vapauttava tunne olla omien siipien varassa, vain ilman suhina ympärillä. Arkiasiat unohtuvat tehokkaasti, kun startataan kiitotieltä, kertoo Oulun Ilmailukerhon puheenjohtaja Mikko Kiuttu.
Nykyajan teknisistä vempaimista huolimatta purjelento vaatii yhä reittien suunnittelemista, ennakointia ja olosuhteiden lukemista. Herpaantua ei saa hetkeksikään, kun ollaan ilmavirtausten armoilla jopa kilometrien korkeudessa.
Purjelentoon vaaditaan nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Niistä kertovat kesätaivaalla leijuvat kumpupilvet. Sellaisia ei jutuntekohetkellä Pudasjärven ilmailukeskuksen taivaalla näkynyt, sillä ympärillä myllersi Salomo-myrsky.
Mikko Kiuttua harmittaa, sillä vielä aamulla sääennusteen mukaan oli mahdollisuus, että sade hellittäisi ja pilvipeite harvenisi.
– Ilmasta harrastus avautuu aivan erilaisena.
Kiutun veti purjelennon pariin isoveli. Kymmenvuotiaana hän pääsi ensimmäisen kerran koneen kyytiin, ja siitä jäi sellainen kipinä, että hän hankki lentolupakirjan heti, kun täytti lain määräämät 16 vuotta.
Veljelle, kuten monelle muullekin purjelentoa harrastavalle, lentämisestä tuli ammatti. Ilmailukerhon jäseniä on useissa ilmailualan tehtävissä eri lentoyhtiöissä, ilmavoimissa ja Finaviallakin.
Ilmailukerho pitää kesäisin majapaikkanaan Pudasjärven ilmailukeskusta. Kiuttu kuvailee paikkaa lähes ainutlaatuiseksi. Ensinnäkin sen ympärillä on yksi Euroopan laajimpia vapaita ilmatiloja, eli ilmassa voi liikkua ilman lennonjohdon hyväksymää lentosuunnitelmaa.
Myös sääolosuhteet ovat hyvät, sillä Pudasjärvi on sopivan matkan päässä meren rannikosta.
– Rannikolla on niin sanottu merituuli-ilmiö. Mereltä tuleva kylmempi ilma siivoaa purjelennossa tarvittavat termiikit pois.
Lisäksi Pudasjärvellä on harrasteilmailussa harvinainen kahden kilometrin mittainen asfaltoitu kiitotie, jonne kelpaa isommankin koneen laskeutua. Ilmailukeskus nimittäin palvelee myös ilmavoimien tukikohtana.
Keskuksessa sijaitsee Oulun Ilmailukerhon tilojen ja lentokonehallien lisäksi urheilu- ja ultralentoa edustavan Pudasjärven Ilmailukerhon tiloja ja kalustoa.
Ulkona kentän laidalla on Oulun Ilmailukerhon ja sen jäsenten purjekoneiden kuljetuskärryjä. Puolen kilometrin päässä on katos, jossa kerhon Potnapekaksi nimetty hinauskone pitää sadetta ja vähän matkan päässä 1960-luvulla rakennettu katos, jossa pidetään kerhon purjekoneita.
Kiuttu esittelee yksipaikkaista harjoituskonetta ja vähän isompaa ”tehokonetta”. Tehokoneilla suoritusarvot ovat paremmat, ja ne ovat usein myös haastavampia lentää.
Harjoituskoneeseen on helppo asettua, näyttää Kiuttu. Jalkapolkimet ovat säädettävät, joten pitempiraajainenkin sinne mahtuu. Lentäessä pakollinen laskuvarjo toimii selkänojana.
Vaikka lentäessä on taivaalla yksin, harrastus on kuitenkin hyvin sosiaalista. Lentoon lähtiessä tarvitsee muiden apua, samaten kaluston huollossa. Kesäisin vietetään yhdessä leirielämää.
– Kerhon jäsenet ovat hyvin eri-ikäisiä erilaisine taustoineen. Nuotiolla tarinoidessa konkarien opit siirtyvät nuoremmille.
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
OIK sai perintönä yhdistykseltä kaksi liitokonetta, yhden purjekoneen ja vintturiauton. Lisäksi kerho sai entisestä Raatin Suojeluskuntatalosta huonetilan.
Aluksi lennettiin talvisin Kempeleenlahden jäällä ja kesällä Oritkarin lentokentällä. Myös Vaalan kenttää kokeiltiin muutaman vuoden ajan.
Kerho raivasi välirauhan aikana rakennetun ja metsittymään päässeen Pudasjärven kentän omiin tarkoituksiinsa vuonna
Aloitti ensimmäisenä kerhona Suomessa kulonvalvontalennot 1968.
Oritkarin kentän korvannut Ahmosuon kenttä otettiin käyttöön 1987, ja uudistettu ja peruskorjattu Pudasjärven kenttä vihittiin käyttöön 1991.
Pääasiallinen toiminta on purjelentoa. Kerhon kalusto koostuu kolmesta purjelentokoneesta, ja neljäs on parhaillaan hankittavana.
Kerho kouluttaa purjelentäjiä kesäisin peruskurssilla. Koulutustarjontaan kuuluvat myös tutustumispaketit aina yhden lennon kurssista alkaen.
Perinteinen Moskiittoralli järjestetään 11.–15.7.
70-vuotisjuhlaa kerho viettää
kuuluu kolme purjelentokonetta. Yksi niistä on 1960-luvulta peräisin oleva puurakenteinen kilpailukone.
Lentokurssille voi mennä sinä vuonna, kun täyttää 14 vuotta. Lentolupakirjan saa kuitenkin vasta 16-vuotiaana, kertoo Mikko Kiuttu.
Purjelentokoneilla lennetään jopa satojen kilometrien matkoja, mutta niillä voi myös lentää esimerkiksi taitolentoa.
Kerholla on hallussaan runsaasti kuvia 70 toimintavuoden ajalta.
Artikkelin lähde Kaleva 14.06.2016.