Kivisen tien raivaaja

Kuvanveistäjä Essi Renvallista avautuu laaja näyttely Oulun taidemuseossa.

Tiina Valkama sai olla lapsimuoto-
kuvistaan tunnetun taiteilijan mallina.

Lauri Hirvonen

”Onhan tietysti ollut lapsia, joita on tarvinnut käydä kesken työn nostamassa Kiiminkijoesta saakka nähdäkseen jonkin yksityiskohdan.”

Näin kirjoittaa veistostensa lapsimalleista kuvanveistäjä Essi Renvall (1911–1979) elämäkerrassaan Nyrkit Savessa. Toinen näistä Kiiminkijoesta ongituista tytöistä on oululainen Tiina Valkama, tuolloin viisivuotias.

– Oli semmoiset kohtuulliset istumavuorot, hän muistelee.

Valkaman muotokuva tehtiin perheen kesämökillä Kiimingissä 1969. Tuvan lattialle raivattiin tila taiteilijalle, ja pienet mallit vierailivat vuoron perään Renvallin edessä. Heinäkuiset päivät olivat lämpimiä, ja Valkama muistaa kuinka hänen pikkusiskonsa napotti mallina joesta tulleena ilkosillaan. Valkama oli itsekin vasta viisivuotias.

– Jäi mieleen, että Essi koetti jututtaa siinä, että malttaa sen hetken olla paikoillaan.

Mökin rannasta löytyi savea, jota Renvall muotoili tyttöjen kanssa. Valkama arvelee, että noina hetkinä Renvall tarkasteli heidän olemustaan veistoksia varten.

– Hän pyrki aina tavoittamaan kuvattavan persoonallisuuden. Hänelle karaktääri oli hyvin tärkeä, kuvailee Oulun taidemuseon amanuenssi Tarja Kekäläinen.

Kekäläinen on kuratoinut Oulun taidemuseoon näyttelyn Essi Renvall – kuvanveistotaiteemme naispioneeri, joka avautuu tänään.

Renvallin aloittaessa uransa oli kuvanveistokenttä hyvin miehinen. Veistotaiteen fyysisen raskauden ei katsottu sopivan hennolle naiselle. Nuoren Renvallinkin suositeltiin keskittyvän pienveistoksiin. Renvallista tuli kuitenkin ensimmäinen suomalaisnainen, joka kykeni elättämään itsensä kuvanveistäjänä.

Renvall otettiin poikkeuksellisen hyvin vastaan. Tästä huolimatta vain vuotta ennen kuolemaansa hän totesi, että naisveistäjällä oli oltava kaksikymmenkertaisesti voimaa miehiin verrattuna.

– Näen Essin työn arvon naisen aseman ja naiskuvanveistäjien aseman vahvistamisena, Kekäläinen sanoo.

Mistä Renvallin energia sitten kumpusi? Renvallin tytär Kristiina Manninen miettii, että taiteilijuus oli hänen äidissään voimakkaana. Mukana saattoi olla myös uhmaa ja näyttämisen halua.

Renvall oli vaativa ja tinkimätön. Kekäläinen kertoo, kuinka joissain näyttelyn pienissä muotokuvatutkielmissa signeeraus on piilotettu taakse, koska Renvall ei ollut niihin täysin tyytyväinen. Oulussa hän puolestaan sahasi tekemänsä Kristus-aiheisen veistoksen jalan irti ja teki tilalle paremman.

Mannisen mukaan hänen äitinsä oli kauneuden ja täydellisyyden ihailija.

– Lapsiinkin hän suhtautui vähän sillä tavalla, että niiden pitää olla täydellisiä heti syntymästään.

Renvall piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä 1942. Se avasi kirjailijamuotokuvien suurtilauksen WSOY:lle, jonka toimitusjohtajana oli kuvataidemyönteinen Yrjö A. Jäntti.

Renvallin työtahti oli tilauksen alussa hurja. Ensimmäisen reilun vuoden aikana syntyi kahdeksantoista kirjailijamuotokuvaa. Osa teoksista syntyi sota-aikana kylmässä ateljeessa. Mallin ilme piti kaivaa esille villahuivien ja karvahattujen alta.

– Renvall oli hyvin nopea kuvanveistäjä. Neljästä kuuteen tuntia riitti hänelle, Kekäläinen kertoo.

Kirjailijaveistokset siivittivät myös muihin muotokuvatilauksiin. Samalla taiteilija verkostoitui laajalti. Renvall on muistellut, kuinka hänen tuttavapiirinsä kasvoi räjähdysmäisesti.

Renvall oli kolmen lapsen yksinhuoltaja ja loi samalla uraansa sota- ja pula-aikana. Tätä vasten ei ole niinkään yllättävää, että 1950-luvun alussa hän koki olevansa väsynyt ja loppu. Hänellä oli sanojensa mukaan kulttuurikriisi. Kekäläinen pohtii, että nykyään puhuttaisiin työuupumuksesta.

Juuri tämä kulttuurikriisi kuitenkin uudisti Renvallin taidetta sillä väsymys sai hänet matkustamaan Egyptiin. Egyptiläisvaikutteiden myötä hänen veistoksensa saivat yhä enemmän väriä ja koristeita, kuten koruja. Tätä eivät kaikki ymmärtäneet, vaan teoksia pidettiin myös liian koristeellisina.

Monivärinen pronssiveistos Tiina Valkamankin muotokuvasta eli Renvallin sanoin ”nupista” tuli. Valkama muistaa, kuinka puulaatikot saapuivat kotiin.

– Se todellakin ihastutti. Ne rautalankahiukset ja vähän kultaa hiuksissa minun siskollani.

Lähteet: Essi Renvall (SKS 2016),
Essi Renvall: Nyrkit savessa (Weilin+

Göös 1971).

Essi Renvall – kuvanveistotaiteemme naispioneeri on esillä Oulun taidemuseossa 4.9. saakka. Samaan aikaan Renvallin näyttelyn kanssa alkavat näyttelyt Hiukkavaaraa ja Marita Liulia – Tanssia kameralle.

Fakta