Kiloittain brittien astioiden palasia
Oulussa voi havaita, miten Iso-Britannian ja Tanskan jätehuolto toimi 1800-luvulla. Kierrätys ei tuolloin kiinnostanut.
Hanna LaukkanenOuluPerämeren allas valui noin 70 senttiä kohti etelää keskiviikkona ja torstaina myrskytuulten takia, jolloin meren alta paljastui 1700- ja 1800-luvun löytöjä arkeologeille. Sääilmiö ei toistu joka kesä, joten etsijät pääsevät harvoin käsiksi Oulun Pikisaaren pohjoisrannan pohjamutiin.
Oulun yliopiston arkeologian tutkijatohtori Risto Nurmi kertoo, että merenpohja on kuin kultavaskooli: meri on huuhtonut pois hienon hiekan ja maa-aineksen, minkä ansiosta arvokkaat löydöt ovat noukittavissa helposti.
Palaset ovat arvokasta tietoa arkeologille, sillä niiden avulla selviää, miten pikisaarelaiset ja eurooppalaiset ovat eläneet 1700- ja 1800-luvuilla.
Arkeologian emerituslehtori Pentti Koivunen sanoo, että kun 1700-luvulla oululaisten purjelaivojen terva-, piki- tai puulasti tyhjennettiin esimerkiksi Iso-Britanniassa, piti laiva täyttää paluulastin puuttuessa painavilla kivillä ja hiekalla. Näin laiva ei olisi vaarallisesti tuulten vietävissä.
Nurmen mukaan satamien hiekka- ja kivikasat olivat 1700-luvulla kaatopaikkoja, jonne työnnettiin kaikki kaupunkilaisten tuottama jäte. Hiekkajäte lastattiin laivoihin ja tyhjennettiin mereen Oulussa kotisatamassa.
Jätteenkäsittely ei ollut 1800-luvulla nykyisellä tasollaan. Perämereen kaadettiin jätettä miettimättä ja sitä on pelkästään Oulussa satoja laivalastillisia.
200 vuodessa vesialueiden roskaus ei ole unohtunut, sillä olutpullot ja nuuska-askit täydentävät rannassa 1800-luvun palasia.
– Tämä on käsinmaalattua posliinia Itä-Intiasta eli Kiinasta. Euroopassa käytettiin paljon Kiinassa valmistettuja teekuppeja ja teevateja, Koivunen kertoo.
Posliinin lisäksi rantamudassa hioutuu 1800-luvun kovasavisia mineraalivesipullon palasia, saksalaisen tiiliviemärin palanen, ruotsalainen tiili nimikirjailuineen, uitossa käytettyjä kettinkejä, puolalainen pesuvati, tupakkapiipunpalasia ja valtavia liuskekiviä.
Lasia ei rannalta löydy, sillä jo 1600-luvulla lasi kerättiin talteen pullojen tekoa varten. Nesteen varastointiin ja myymiseen käytettiin myös kovasavisia pulloja. Mineraalivedestä tuli hitti Euroopassa.
– Brittiläinen yläluokka halusi juoda puhdasta vettä, jota ei saanut hanasta. Mineraalivettä myytiin tuhansia pulloja Iso-Britanniassa, Risto Nurmi sanoo.
Pulloilla on ollut tärkeä merkitys myös Pikisaaressa. Pikiruukissa alankomaalaisiin Shelter-pulloihin säilöttiin pien valmistusprosessissa muodostunutta tärpättiä ja myytiin eteenpäin.
Arkeologit ovat löytäneet valkoisia osterinkuoria, jotka ovat voineet kantautua laivalastin mukana Tanskasta. 1700-luvulla tanskalaiset avasivat ostereita syödäkseen ja heittivät tyhjät kuoret samaan roskaläjään satamassa. Osterivallit sotkeutuivat hiekkaan ja läjässä se kantautui Oulun rannoille.
Merenpohja oli loppusijoituspaikka myös isolle määrälle sahatavaraa. Satoja merenpohjaan päätyneitä rimoja ei kyllästetty, jolloin meri välttyi myrkyiltä.
Koivunen sanoo, että Pikisaaren historiaa ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Esimerkiksi 300 vuotta vanhat laiturit ovat lähes tallentamatta. Meriveden ja maan alla historia maatuu olemattomaksi.
– Mielestäni pikiruukin osat pitäisi kaivaa esiin ja entisöidä nähtävyydeksi. Sellaista ei monilla paikoilla Suomessa ole, hän sanoo.
Maaperä nousee noin sentin vuodessa eli 200 vuoden päästä voi jo tehdä kaivauksia kuivalla maalla.
Fakta
luvuilla toiminut muun muassa pikiruukki, laivavarustamo ja saha.
Oulun pikiruukki sijoitettiin saareen, jotta mahdollinen tulipalo ei leviäisi kaupunkiin.
Oululaiset purjelaivat ovat kulkeneet laivareittejä muun muassa Pohjoismaihin, Saksaan, Alankomaihin ja Iso-Britanniaan vieden mukanaan pikeä, tervaa, sahatavaraa ja muita Pikisaaressa valmistettuja teollisuustuotteita.
Osa laivoista tuotti huomattavaa voittoa pelkästään yhdellä purjehduksella.
Alueella työskenteli satoja oululaisia, jotka asuivat suurimmaksi osaksi Tuiran alueella. Pelkästään purjelaivoissa tarvittiin kymmeniä miehistön jäseniä.
Pikisaaressa asui vain muutamia kymmeniä ihmisiä.
Pikisaaren teollisuus väheni huomattavasti, kun metallirunkoisten laivojen valmistus alkoi muun muassa Iso-Britanniassa.
Tervaa ja pikeä ei enää tarvittu laivojen valmistukseen, eikä puulaivoille enää ollut kysyntää. Metallirunkojen valmistaminen Oulussa oli liian kallista.
Artikkelin lähde Kaleva 10.06.2016.