Internet on korvaamaton työväline
Haapavedeltä kotoisin oleva harmonikansoittaja Teija Niku ei anna genren rajoittaa. Tulevalla soololevyllä kuullaan jopa jazz-sävyjä.
Kansainvälistä uraa tekevä harmonikansoittaja ja kansanmuusikko Teija Niku palasi Karuna-yhtyeen kymmenpäiväiseltä kiertueelta Yhdysvalloista viime viikolla. Parhaillaan Niku keikkailee Pohjois-Amerikassa jo puolenkymmentä kertaa kiertäneen Aallotar-duon kanssa Suomessa ensimmäistä kertaa.
Niku tutustui amerikansuomalaiseen viulistiin Sara Pajuseen kuusi vuotta sitten oltuaan ensimmäisellä kiertueellaan Yhdysvalloissa. Kun Niku myöhemmin tarvitsi soittokaveria eräälle keikalle Pohjois-Dakotassa, Minneapolisissa asuva Pajunen ilmoitti olevansa käytettävissä. Koska ohjelmiston kokoaminen yhtä esiintymistä varten tuntui turhauttavalta, keikkoja järjestettiin saman tien useampia.
Aallottaren toiminta ei olisi mahdollista ilman internetiä. Ihan alkuun Niku ja Pajunen lähettelivät toisilleen kappale-ehdotuksia sähköpostitse ja tekivät sovituksia Soundcloudia hyödyntäen. Yhtä lailla nettiä tarvitaan muuhun kommunikointiin ja suunnitteluun.
Vastaavasti treenikämpillä aikaa ei liiemmälti kuluteta. Vuosi sitten Niku ja Pajunen sentään viettivät yhteisen residenssijakson, jonka aikana he ehtivät koostaa uutta materiaalia. Tällekin kesää kaksikon haaveissa on ehtiä työstää uutta musiikkia seuraavaa levyä silmällä pitäen.
Aallottaren suomalaisesta kansanmusiikista ammentava musiikki koostuu sekä Nikun ja Pajusen omista sävellyksistä että kokeellisesti sovitetuista vanhemmista kappaleista.
– On mielenkiintoista, että meillä on niin erilaiset lähtökohdat. Sara on oppinut suomalaisen musiikkiperinnön amerikansuomalaisten keskuudessa, ja hänellä on klassisen viulistin koulutus. Minä taas olen opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja soittanut koko elämäni kansanmusiikkia täällä, Niku sanoo.
– Joistain asioista meillä on hyvin erilainen kuva. Sara on esimerkiksi saattanut ehdottaa ohjelmistoon jotain kappaletta, joka on ollut minun mielestäni aivan liian kulunut. Mutta sitä kautta olen myös oppinut olemaan avoimena, ja olemme tehneet aivan uusia sovituksia sellaisista kappaleista. En usko, että vastaavaa olisi voinut tehdä kenenkään suomalaisen kanssa.
Aallottaren ja Karunan riveissä musisoimisen ohessa Niku valmistelee parhaillaan toista sooloalbumiaan. Tuleva levy koostuu Nikun omista sävellyksistä, joita hän soittaa lukuisten soittajavieraiden kanssa. Aivan perinteistä kansanmusiikkia ei ole luvassa.
– Tulevalla soololevyllä olen tietoisesti lähtenyt viemään kappaleita sellaiseen suuntaan, että ei ole niin rajattua, mihin genreen ne kuuluvat. Siellä on jopa jazz-sävyjä ja puhallinsektiota mukana. Totta kai se lopulta kuulostaa aika kansanmusiikkipohjaiselta, mutta itselleni se tuntuu uudelta suunnalta, jota on mukava jatkaa ja kehittää.
Synnyinkaupungin kansanmusiikkitapahtuma Haapavesi Folk on ollut tärkeässä roolissa seitsemänvuotiaasta asti haitaria soittaneen Nikun uran kannalta. Kun Maria Kalaniemen ja Kimmo Pohjosen kaltaiset harmonikkataiteilijat kävivät festivaalilla soittamassa ja sen yhteydessä järjestettävillä folk-kursseilla opettamassa, hänkin pääsi ammentamaan uutta ja oppi kansanmuusikon ammatista.
– Se oli sellainen piristysruiske. Kun kotipuolessa käytiin saman opettajan tunneilla koko vuosi, sitten tuli joku ammattikansanmuusikko Helsingistä ja toi uutta matskua. Ei siihen aikaan ollut vielä mitään YouTubea, josta olisi voinut katsoa jonkun biisin ja ruveta harjoittelemaan, vaan aina piti jonkun tulla ja tuoda se musiikki tullessaan.
Artikkelin lähde Kaleva 30.6.2016.