Ihmisen kokoinen asumakunta
Kylän tuntu leimaa Maikkulan arkista elämää.
kaupungin eri osiin.
JanNe körkkö, kuvatKesäkuinen iltapäivä vaikuttaa olevan erinomainen hetki jalkautua Maikkulaan.
Koivujen ja punatiilen liitto tuntuu vahvalta Maikkulanraittia tallatessa. Ja kun poikkeaa pihoille, on kuin talonpoikaisessa miljöössä agraarisena aikana. Väki kertyy työstä koteihinsa, jättää kulkuvälineensä pihan laitamalle ja käy korttelia reunustaviin asuinrakennuksiin.
Maikkulan päiväkodin porteista pilkahtaa pikkujalkoja kiiruusti isän tai äidin mukana palatakseen aamulla. Piha-aluetta dominoi mutterin mallinen, kartiokattoinen puurakennus. Viralliselta nimeltään Kultakartano mutta päivittäisessä päiväkotipuheessa ’sali’.
– Sen ideana oli sirkusteltta, Maikkulan luojana tunnettu arkkitehti Matti Karhula paljastaa. Alkusysäyksen antoi Kirsi Kunnaksen Sirkustarinoita-teos.
Kulman takana siintää kaareutuva silta. Sorsapoikueet uivat tulijaa vastaan arkailematta, kas Maikkulampi kutsuu partaalleen kaikenikäisiä ja totuttaa kesäasukkinsa.
– Lampi oli oivallus: maastohan oli jo valmiiksi maljamainen. Suosta se alkoi – otettiin, putsattiin ja rakennettiin, Karhula selvittää.
– Se on Maikkulan sielun peili, keskellä kylää.
Luonto on oleellisesti muutoinkin läsnä. Sille on asemakaavassa annettu vankka merkitys.
Uutta oli puhua asumakunnasta, lähiötä laajemmasta kokonaisuudesta, jossa oli hyvin varusteltu aluekeskus.
Lähtökohtana oli hakea inhimillistä, ihmisen kokoista, arjen arkkitehtuuria vastapainoksi edellisten vuosikymmenten tehokkuusajattelulle ja massiivisille rakennusmäärille.
Maikkulan suunnittelun aatteena oli omaleimaiseen paikallisuuteen pyrkinyt regionalismi, jota edusti ns. Oulun koulu. Se antoi arvon luonnonmateriaaleille kuten punatiilelle ja puulle, ja käsityölle.
– Tiili tuntuu lämpimältä ihmisen sieluun, Karhula toteaa.
– Vaikka se on teollisesti valmistettu, se koetaan käsityöksi – jokainen tiili on oma yksilönsä, ne ladotaan käsin, ja saumalaastin käsittelyssä näkee tekijän käden jäljen.
Postmodernismin hengessä haettiin myös malleja olemassa olevasta kaupunkikulttuurista. Mistä siis Maikkulan tapauksessa?
– Oulussahan on suorat kadut, avojalakanen Karhula kommentoi. Sytykkeen aluekeskuksen läpäisevään Maikkulanraittiin antoi siis kotikaupunki.
– Tanskalainen tiivis ja matala arkkitehtuuri viehätti, sehän on vähintään yhtä tehokasta kuin 1960-70-lukujen lähiöt.
Korkeinta rakennuskantaa alueella edustavatkin siten kolmikerroksiset talot. Karhula huomauttaakin pientaloja löytyvän hyvin monipuolisen valikoiman.
– Pyrin luomaan selkeitä asuinkortteleita, joiden pihat eivät olisi aakeita laakeita vaan hyvin suojaisia.
– Eikä taloja synnytetty liukuhihnalla, vaan kukin rakennus oli oma persoonansa.
Oulun kaupunki on arvottanut Maikkulan keskuksen paikallisesti arvokkaaksi alueeksi. Arvon sille antavat myös asukkaat, jotka viihtyvät sijallansa hyvin. Muuttajatkin siirtyvät mieluusti alueen sisällä.
Matti Karhulan uralla Maikkula merkitsi yli 15 vuoden antoisaa rupeamaa. Sitä seurasi 11 vuoden kausi Oulun asemakaavapäällikkönä.
– Olen kyllä pakotettu toteamaan, että se oli mieluinen projekti. Haastava, suorastaan innostava.
Karhula on erityisen tyytyväinen siitä, miten Maikkula on kestänyt ajan saatossa. Suuria ongelmia ei ole ollut, toki maalatut pinnat ovat paikoin kärsineet.
– Mutta eikö Maikkula edustakin kestävää kehitystä, jos jokin!
Fakta
Kaupunki antoi sekä hanke- ja rakennussuunnittelun samoihin käsiin. Työtä tuli johtamaan arkkitehti SAFA Matti Karhula Oulun Studio Arkkitehdit -toimiston nimissä.
Perusideana oli luoda taajaman palvelukeskukseen raitti, jonka länsipäässä olivat liikepalvelut, itäpäässä sivistys ja kirkko keskellä kylää kuten perinteisissä taajamissa.
Samat suunnittelijat vastasivat kaupungin ja seurakunnan tilojen ohella poikkeuksellisesti myös rakennuttajien asuntokohteiden suunnittelusta.
Maikkula noudattaa ns. Oulun koulun arkkitehtuuria, jolle oli ominaista mm. luonnonmateriaalien käyttö ja viittaukset kansalliseen rakennushistoriaan.
Sarjan kuluessa pohditaan esimerkiksi, miksi jokin asuinalue syntyi tai mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sen nykytilaan.
Kerrostalo Maikkulammen vieressä on alueen uusimpia. Tontti oli pitkään vailla rakennusta, sillä paikalle alun perin kaavailtu, pääosin yksityisrahoitteinen uimahalli jäi toteutumatta. Maikkulanraitin alakoulun liikuntasalin katto kaareutuu taivaankannen tapaan. Päiväkodin monikäyttötilan mutterin muoto mahdollistaa tehokkaan toiminnan.
Artikkelin lähde Kaleva 23.06.2016.