Työ kerrytti kirja-aihioita
Kirjailija ja journalisti Pekka Hiltunen pohtii nykyaikaa syvällisesti.
1970- ja 1980-luvuilla perinteikästä kaupunkia hallitsi sen arvokas ja kaunis oma historia.
– Oulu oli kuitenkin henkisesti pienempi paikkakunta kuin nykyään.
– Urbaani kulttuuri puuttui hyvin pitkälti. Oulussa oli myös tiukan uskonnollissävyistä itsekeskeisyyttä. Moderniin kulttuuriin tai uusiin ajatuksiin suhtauduttiin hieman nuivasti. Toki jo tuolloin valopilkkuna oli kaupunginteatteri ja muita sen kaltaisia kulttuurilaitoksia, jotka tekivät uutta.
Pitkän aikaa Hiltunen koki, ettei kaipaa Ouluun.
– Keski-ikään tultuani aloin huomata, että kun menen tapaamaan sukulaisiani, kaupunki herättää minussa lämpimiä ailahduksia
Kulttuuri, etenkin musiikki, teatteri ja kirjallisuus ovat lähellä Hiltusen sydäntä. Jo Oulun vuosinaan hän tiesi, että kirjoittamisesta tulisi hänen työnsä tavalla tai toisella.
Hän oli arka ja herkkä nuori.
– Ehkä se liittyy homonuoruuteen, Hiltunen toteaa.
Parikymppisenä hän alkoi tehdä töitä toimittajana.
– Opin tuottamaan tekstiä ja ilmaisemaan itseäni.
Hiltunen jätti tietoisesti ajatuksen kirjailijuudesta taustalle.
Hän olisi halunnut olla enemmän aktivistina vaikuttamassa maailmaan, muttei kokenut olevansa riittävän rohkea. Toimittajan työ karaisi.
– Täytyi uskaltaa mennä tapaamaan ihmisiä ja kysyä, jos aikoi ottaa asioista selvää.
Työ toimittajana oli nuorelle Hiltuselle sopiva keino olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Hän oppi arvostamaan mahdollisuutta perehtyä ja katsoa asioiden taakse.
Aikuisiällä Hiltunen havahtui siihen, että kirjojen aihioita oli kertynyt runsaasti.
– Ajattelin, että täytyy päästää tämä puoli itsessäni irti.
Pekka Hiltunen aloitti päämäärätietoisen kaunokirjallisen työskentelyn vuonna 2009. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, hän on julkaissut neljä kiitettyä romaania. Viides romaani
Teokset ovat syntyneet matkailulehti
Kahden työn tekeminen yhtäaikaisesti käy terveydelle.
– Fyysinen kuntoni on romahtanut, ja oikea olkapääni on täysin jumissa päätetyöskentelyn vuoksi, hän naurahtaa.
– Ehkä se on myös ikääntymistä. Keho ei kestä enää samalla tavalla, kuin nuorena.
Kaunokirjoittamisesta on kuitenkin tullut rakasta ja myös tapa olla olemassa.
– En voisi enää olla ilman sitä. En voisi valita sitä pois.
Kirjailijan työ on lisännyt Hiltusen herkkävaistoisuutta ihmisiä kohtaan. Hän epäilee sen johtuvan siitä, kun kirjailija romaania kirjoittaessaan on niin pitkään itse luomiensa hahmojen sisällä.
– Eläydyin nykyisin hyvin voimakkaasti tunnetiloihin ja tarinoihin, joista kuulen. Tai ehkä se liittyy jotenkin tähän elämänvaiheeseeni.
Vapaa-aikaansa Hiltunen suunnittelee kirjoittamista silmällä pitäen. Hän matkustaa paljon puolisonsa Rainerin kanssa.
– Ihmiselle tekee hyvää käydä paikoissa, jotka ovat entuudestaan vieraita.
fakta
Syntynyt Oulussa 28.6.1966.
Ylioppilas Madetojan musiikkilukiosta 1985.
Vuodesta 1993 saakka työskennellyt toimittajana tai päällikkönä eri medioissa, muun muassa Helsingin Sanomissa ja Imagessa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta 1998.
Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2010.
Debyyttiromaani Vilpittömästi sinun (2011) palkittiin Vuoden johtolanka -palkinnolla 2012.
Mondon toimituspäällikkönä vuodesta 2012.
Sysipimeä 2012, Studio-trillerisarjan toinen osa.
Romaani ISO 2013, sai alkunsa Hiltusen Imageen kirjoittamasta artikkelista, jossa hän tarkasteli käsityksiä lihavuudesta ja sen vaikutuksista terveyteen.
Varo minua 2015, Studio-trillerisarjan kolmas osa.
Uusi romaani Onni ilmestyy 5.8. Aikalaisromaani käsittelee työelämän myllerrystä, jokamiehen julkisuudenkipeyttä ja suomalaisen homouden lähihistoriaa.
Pekka Hiltunen varttui Oulun Heinäpäässä. Nuoruusvuosiensa kotikaupunkiin Hiltusella on rakkaussuhde, jossa kaupungin takavuosien nurjat puolet alkavat jo unohtua. – Muutamia ryppyjä siinä suhteessa on siellä täällä, mutta ne rypytkin ovat rakkaita.
Artikkelin lähde Kaleva 28.6.2016.