Granland on kunnianosoitus omalle äidille

Esa Granrothin kotona vierailivat 1960-luvulla monet
maailmanluokan rock-artistit.

Arto Kiuru, teksti ja kuvat

Esa Granroth, 68, istuu valtaistuimellaan Herukassa Nelostien vieressä sijaitsevassa Granlandissa.

Kolme pienikokoista pehmotiikeriä vahtii kahvinvärisellä nahalla verhoiltua laiskanlinnaa, jolla Bamperos-yhtyeen ensimmäinen rumpali lekottelee.

Seinällä lepotuolin yläpuolelle komeilee Granrothin omakuva 1980-luvulta. Omakuvan viereen entinen iskelmärumpali on kiinnittänyt The Beatles -yhtyeen muusikoiden kasvokuvat.

– Lupasin, että jos yhtye joskus soittaa Kellon nuorisoseuralla, menen odottamaan konsertin alkua jo kaksi tuntia ennen ovien aukeamista, Granroth muistaa.

Granroth on sisustanut viime vuonna valmistuneen uuden kotitalonsa millimetrin tarkkuudella. Sisäoven yläpuolella on Elvistä, Granrothin tyyli-ikonia, esittävä iso pahvistandi.

– Pidin jo teini-ikäisenä sormuksista, kaulaketjujakin oli parhaimmillaan nelisenkymmentä, hän kertoo.

Pöydällä ovat esillä Lyly Rajalan, Dannyn sekä Joel Hallikaisen elämäkerrat.

– Joel tulee kylään heinäkuussa, Granroth vihjaa.

Granroth muistelee lapsuutensa olleen turvallinen ja onnellinen. Pateniemen sahalla sahatyöntekijänä työskennellyt yksinhuoltajaäiti kannusti poikaansa jatkuvasti luoviin harrastuksiin.

– Veistin jo kymmenvuotiaana puusta puukolla ja taltalla Tunturi-mopoa, ehkä Anni-äiti sekä muut sukulaiset huomasivat taiteellisuuteni.

The Beatlesissa Granrothille kolisi rumpali Ringo Starrin tyyli soittaa. Rumpali imitoi käsillään hetken Starrin soittotyyliä ja hyräilee hiljaiseen ääneen Can’t Buy Me Love -hittiä.

– Äiti osti minulle Ludwig-rummut, niiden hinnalla olisi saanut Moskovits-henkilöauton, hän painottaa.

Äidin valokuva löytyy huoneen eteläisen seinustan katon rajasta, kunniapaikalta.

– On pelkästään voimaa ja rohkeutta, kun uskaltaa kaivata omaa äitiään vanhana, vielä melkein 70-vuotiaana.

Rockin maailmaan Granroth ajautui 1958, jolloin hän näki Pateniemen Honkapirtillä englantilaisrokkari Tommy Steelestä kertovan draamaelokuvan Kannat kattoon.

– Olin lapsena kuullut vain humppayhtyeitä, Steelen nähtyäni musiikki alkoi ikään kuin itsestään ohjata elämääni, muusikko innostuu.

Ennen rumpukapuloihin tarttumista hän soitti harmonikkaa sekä huuliharppua.

– Kiersin jo alle kymmenvuotiaana Pateniemessä naapuritaloja, joiden asukkaille soitin kaksirivistä hanuria kaksikymmenpennisestä.

Bändin kanssa Granroth pääsi soittamaan ensi kerran 1960-luvun puolivälissä. Yhtye, jonka kanssa hän jammaili, oli haukiputaalainen The Flintstones.

Viimeiset rummuniskut keikkamuusikkona Granroth löi 1982 Henrik Waselan yhtyeessä. Keikkamuusikon hommat jätettyään Granroth jättäytyi oloneuvokseksi.

– Laiskuus ja taito laiskotella ovat kaksi eri asiaa.

Granroth vietti lapsuutensa pappansa ostaman 1800-luvun lopulla rakennetun vanhan umpipihaisen maalaistalon piharakennuksessa.

– Pappa teki verstaassa suutarin puhteita.

Päärakennus purettiin Nelostien tieltä 1964, mutta verstas on yhä pystyssä.

– Minulla oli jo poikasena kotona sellaista rekvisiittaa, jota ei muilla ollut, sekä tienoon ainoa levysoitin, Granroth tarkentaa.

Verstaaseen nousi nuoren miehen unelmien bilepaikka, jota Kaleva joulukuussa 1964 kutsui ”Oulun ainoaksi aidoksi beatboksiksi”.

– Tyttöavustajani kertoivat muusikoille, että Patelassa on kämppä, jossa saa olla, miten päin haluaa, sekä soittaa levyjä vaikka yön yli.

Granrothilla vierailivat englantilaisyhtyeiden The Renegadesin ja The Fendersin sekä tanskalaisen Hitmakersin jäsenten ohessa kymmenet Kellon nuorisoseuran talolla konsertoineet artistit.

– Soittajat olivat lavalla saavuttamattomia, mutta boksiini päästyään tuiki tavallisia ihmisiä, hän muistelee.

Myöhemmin Granrothilla ovat kyläilleet muiden muassa Danny, Paula Koivuniemi, Fredi sekä Raimo Häyrinen.

– Minulla on jo syntymästä saakka ollut sisälläni jonkinlainen sisäinen palo tai kipinä, joka on kasvanut sitä myötä, kun musiikin maailmassa on sattunut jotain, entinen iskelmärumpali Esa Granroth tunnustaa.

Atemque de nus et reium eium in prepe nonserro odi reste renit aboriae magnimus aut untianimus, to di doluptatur? Qui cum ratur? Quiatia natur ra iditate mpercim olorem fugit faccabo. Um volescium, cum at voluptiat verfere nos aut officias conempe ribuscit harci officab oratus nobis aut quiscia nullor aut restrum ulpa non necturest,Nam volo moluptur alit quas aut labor sequaecus, non cum explabo. Itassusantus voluptat.

Equibus et qui conempo rendernatiae ditatem sum re et alitatio cum, abo. Et quassintur, et lique nem fugit lani tem que nulland ucidundam qui opti nimin

Pateniemessä, Herukassa ja
Kuivasjärvellä varttuneista muusikoista koostuneessa Bamperos-yhtyeen ensimmäisessä
kokoonpanossa soittanut Esa Granroth on koonnut soittomuistojaan lukuisiin leikekirjoihin. Esa Granrothin lapsuuden umpipihapiiriin Herukassa kuului isovanhempien asuttama päärakennus, verstas sekä aitta. Päärakennus pakkolunastettiin sekä purettiin Nelostien tielinjan tieltä.

Artikkelin lähde Kaleva 29.6.2016.