Artikkelin lähde Kaleva
On sovittu, että tänään veisataan Pudasjärven kirkossa pidettävässä messussa virsi 169, "Muista, Herra, Kristus pyhä." Olihan virsi pitkäaikaisen, edesmenneen kirkkoherran Timo Hämäläisen saarnavirsi. Hän oli myös vuoden 1972 Pudasjärven suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja.
Saarnavirreksi Hämäläinen otti tämän virren nimenomaan sillä perusteella, että se oli pudasjärvisen saarnaajan ja virsirunoilijan Paavali Ervastin (1840-1896) kirjoittama. Kirkkoherra Väinö Havas (1898--1941) virsikirjakomitean jäsenenä toi virren vuoden 1938 virsikirjaan.
Vuoden 1986 virsikirjassa virren kirjoittaja on "mahd. Juho Ranginen."
Dosentti Seppo Suokunnaksen, virsikirjakomitean sihteerin ja toimituskunnan jäsenen mukaan virren kirjoittaja muuttui Ervastista Rangiseksi lähinnä Pekka Raittilan artikkelin lestadiolaisuuden varhaisimmista virsijulkaisuista perusteella.
Paavolalainen Juho Ranginen (1851-1884) julkaisi virren omalla nimimerkillään, mutta taas director cantus Yrjö Halonen (1862-1941), Pudasjärvelläkin asunut opettaja ja monitoimimies, julkaisi sen vuonna 1887 Ervastin nimellä.
Komitea käytti varhaisinta lähdettä, Rankisen kokoelmaa 1882, jossa laulu on Rankisen tekemä.
Kirkolliskokouksen jäsenenä otin yhteyttä Seppo Suokunnakseen ennen virsikirjan lopullista käsittelyä. Edustajien edessä oli nyt virren 169 tekijänä "mahd. Juho Ranginen."
Pekka Raittila mainitsee lestadiolaisuuden matrikkelissa ja bibliografiassa 1967 Matti Tauriaisen (1858-1933) Amerikassa painattaman vihkosen. Tästä vihkosta on kopio Kansalliskirjastossa. Minun Ervastin sukulaiselta saamastani versiosta on pudonnut pois Tauriaisen esipuhe.
"Esilause. Olen laittanut painettaa kauan odotetut rakkaaseen muistoon jääneen weljemme Paavali Ervastin vainajan laulamat laulut, jotka tässä tulevat alkuperäisyydessään, niin kuin ne alkujaan on laulettu, wähintäkään muuttamatta jälkeen jääneille ystäville lohdutukseksi. Olen ottanut tähän myös joittenkin muiden laulamia lauluja.
Edellämainitun ystävä Matti Tauriainen."
Raittilan mielestä virren sisältö viittaa Ervastiin. Nykyinen "suodatettu" virsi ei anna sitä kuvaa, mikä on alkuperäisessä yhdentoista säkeen laulussa.
Ervasti joutui molemmilla Amerikan matkoillaan (1890-91, 1895-96) vetämään rajaa Juho Takkisen (1838-1892) edustamaa "lakihenkisyyttä" vastaan. Takkinen oli tehnyt parannuksen suuressa Ylitornion Alkkulan kokouksessa 1875 pakkoripin opetuksesta ja "suuren minän paisumisesta", mutta "henki" jäi elämään.
Virren kärki on suunnattu Jumalan lammaslauman sisälle tulleita susia vastaan. "Aja ulos nämä hukat Sinun lammaslaumasta, jotka vain kuormaa kuorman päälle Lapsillesi vyöryttää." (Säk.6.)
Runoilijalla on mielessään Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille: "Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapsia mukaansa." Ap.t. 20:29-30.
Väinö Havaksen ja monien aikalaisten mukaan Paavali Ervasti teki tarkan eron lain ja evankeliumin suhteen niin julistuksessaan kuin lauluissaankin. Hänen mielilauseensa oli: "Jeesus on sen kankean käsikirjoituksen (lain vaatimuksen) verellään pyyhkinyt pois."
Paavali Ervastin tyttären tytär Irja Peltola (s. 1928) kertoi keväällä 2013 että äiti, Paavalin tytär, oli ehdottomasti sitä mieltä, että virsi on isän tekemä.
Laulua kutsuttiin" tunkiolauluksi "sen vuoksi, että hakatessaan kuusenhavuja lantatunkion täytteeksi Ervastin runosuoni alkoi sykkiä. Suullinen traditio on yhdenmukainen Ervastin suvussa tähän päivään asti.
Tauriaisen vihkosessa ei ole painovuotta eikä -paikkaa. Absoluuttista totuutta virren tekijästä lienee mahdotonta sanoa tässä vaiheessa.
Mutta tutkimuksen jatkuessa ehkä Kuparisaarilta löytyy jotain uutta.
Kun virsikirjaa aika ajoin tarkistetaan , toivottavasti "Paavali Ervasti wainajan laulu alkuperäisyydessään" siirtyy Ervastin nimellä "jälkeen jääneille ystäville lohdutukseksi."
Artikkelin lähde Kaleva