Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Kesän alku Oulun Kuusiluodossa on täynnä vienoja tuoksuja, joita mereltä puhaltava viilentävä tuulenvire sekoittaa. Kuusiluodon kätköissä on jotain 408-vuotiaalle Oululle perin harvinaista: vanhoja puisia asuinrakennuksia.
Tsaarinaikaisen puutalon isäntä saapuu tervehtimään kuistille. Arkkitehtuurin professori, korjausrakentamisen grand old maniksi tituleerattu Yrjö Tuppurainen asuu ja elää kuten on opettanut.
Hän huomauttaa rakennusta ihailevalle, että taas olisi aika saattaa joitakin osia ajan tasalle.
"Vanhoissa puukaupungeissa oli korkea tonttitehokkuus, siis kerrosalan suhde tontin pinta-alaan. Rakennukset, kuten tämä meidän talommekin, rakennettiin suoraan kadun reunaan ja näin vierekkäisten katujen väliin muodostui viheralueita. Rakennukset olivat kapearunkoisia ja korkeita - tässäkin on kolmisen metriä huonekorkeutta."
Olohuoneen nurkassa on todellinen silmänilo: Turun Kaakelitehtaan komea uuni. On siitä käytännönkin iloa, Tuppurainen kertoo, samaten sen yläpuolella toisessa kerroksessa sijaitsevasta perinteisestä pönttöuunista.
"Jos tulee hankalat ajat, pärjäämme näiden avulla."
Hän muistelee ensimmäistä energiakriisiä 1970-luvun alussa, jolloin hän antoi VTT:n asiantuntijana neuvoja lisäeristämisestä. "Se oli virhe. Tänään on taas samat puheet."
Professorin mukaan pitää ottaa tarkemmin huomioon energiatalous.
"Ei auta että rakennetaan nollaenergiataloja. Ne eivät vaikuta kansallisesti riittävästi. On haettava ratkaisua toiminnallisista tekijöistä: huonelämpötilojen on oltava matalia siellä, missä merkittävää lämpöä ei tarvita."
Tuppurainen oli VTT-vuosinaan etulinjassa kehittämässä kuntotutkimustekniikkaa. "Tein ensimmäisen väitöksenkin aiheesta."
Hän kertoo tarttuneensa aiheeseen jo uransa alkuvaiheessa.
"Korjausrakentamisesta kiinnostuneiden arkkitehtien joukko oli tuolloin hyvin pieni. Pääsin mukaan pohjoismaiseen puukaupunkeja tutkineeseen projektiin, jossa tärkeänä ajatuksena oli yleisen mielipiteen muokkaaminen."
Oli lähdettävä liikkeelle rakennuksen ehdoilla, hän sanoo. "Puhuttiin hienovaraisesta peruskorjauksesta."
Hienovaraisuutta tarvittiin laajemmassakin mielessä. Tuppuraisen ja kollegojen toiminta Rantakadun pelastamiseksi tuli yleisen haukun kohteeksi. Perustettua rakennussuojeluyhdistystä joku kutsuikin lahonsuojayhdistykseksi.
"Emme me ole niin varakas kansakunta, että aina voitaisiin rakentaa entisen tilalle uutta", hän perustelee korjausrakentamisen tähdellisyyttä.
On tärkeää tutkailla, miten nykyinen rakennuskanta ja rakennettu ympäristö kykenevät vastaamaan tarpeeseen.
Tässä tullaan Tuppuraisen yliopistouran toiseen suureen kysymykseen: senioriasumisen malleihin joita tutkittiin Tekesin rahoittamassa mittavassa tutkimuksessa.
"Pitäisi lähteä ihan toiminnan tarkastelusta. Esimerkiksi pesutiloissa on pohdittava, minne voi panna saippuan. Aivan alkeellisia kysymyksiä siis."
Senioriasumisessa tullaan tärkeään kysymykseen: oikeuteen asua osana toimivaa, aktiivia yhteisöä. Ne ajat jolloin työikänsä ohittaneet asetettiin yhteisön laita-alueille, ovat onneksi poissa.
Arkkitehdit lienevät niitä, jotka eivät eläkkeelle jäätyään luovu ammattinsa harjoittamisesta. Kaksi vuotta eläkkeellä olleella Tuppuraisellakin on toiminimi ja alaan liittyviä tuotekehityshankkeita. Opettamaan hän ei enää ole lähtenyt.
"Ei tarvitse. Opetus on arkkitehtuurin osastolla hyvissä kantimissa", hän kiittelee nuoremman polven kollegoita, osin entisiä oppilaitaan.
Jotain on, mikä emeritusprofessoria huolestuttaa. "Arkkitehtiosaston siirtäminen Linnanmaalle on iso virhe. Yhdyskuntasuunnittelua opiskeleville on oleellista olla elävässä kaupunkiympäristössä, ei tutkia teorioita. Korjausrakentamiseen perehtyvien on oleellista kiertää tutustumassa olemassa olevaan rakennuskantaan, jonka kunnostaminen on Oulussa nyt niin ajankohtaista."
Artikkelin lähde Kaleva