Artikkelin lähde Kaleva
Reima Rautiainen STT
Helsinki Keskipäivän aurinko hakee Helsingin taivaalla vasta paikkaansa, mutta Hannu Kivioja on töölöläiskahvilassa valmis jo tekemään tunnustuksen. Näyttelijä uskoutuu ujoudesta.
"Sen vuoksi en kyennyt koulussa pitämään esitelmiä enkä tyttärenkään ylioppilasjuhlissa saanut kakaistua kuin pari lausetta. Näyttämöllä pystyn puhumaan, kun sanat on kirjoitettu valmiiksi."
Jännittämisalttiutensa hänelle ovat paljastaneet myös ammattikunnan monet nimimiehet Vesa-Matti Loirista ja Pirkka-Pekka Peteliuksesta lähtien.
"Tämä on tuttua monelle ammattinäyttelijälle. On helpottanut, kun asiasta on voinut heidän kanssaan keskustella", Kivioja selittää ja näyttää vapautuneemmalta.
Ammattikollegat kutovat toisilleen turvaverkkoja myös näyttämöllä. Teatteriesityksen ja elokuvan kuorruttaa ryhmätyö.
"Sehän tarkoitus on, ettei rakenna pelkästään omaa roolia, vaan auttaa vastapeluria reagoimaan esitystilanteessa."
Kiviojan kokemuksesta esimerkiksi Esko Salminen ja Kari Väänänen houkuttelevat vastanäyttelijästä esiin parhaat puolet.
"He haastavat sinut sillä lailla, ettet yksinkertaisesti kehtaa näytellä huonosti."
Kivioja löi filminäyttelijänä läpi samassa elokuvassa kokeneen Salmisen kanssa, Veikko Aaltosen 1992 ohjaamassa Tuhlaajapojassa. Siinä Salmisen näyttelemä sadistinen psykiatri tilaa eriskummallisia palveluksia vankilasta vapautuneelta Esalta eli Kiviojalta.
"Ensimmäisen viikon kuvaukset menivät ilman Eskoa. Kun hän sitten kiireiltään ehti paikalle, hänestä oli minulle todella suuri apu."
Kiittävän vastaanoton saaneen Tuhlaajapojan tekeminen oli Kiviojalle rankkaa, ei vain aiheen haastavuuden vuoksi.
"Tein samaan aikaan tv-elokuvaa ja teatterikappaletta, kolmea työtä päällekkäin. Valvoin pahimmillaan kolme vuorokautta putkeen. Pysyäkseni hereillä söin niin, että olin turvoksissa. Kaverit luulivat, että olin ruvennut vetämään viinaa urakalla."
Töölöläiseltä terassilta kävelee muutaman minuutin Kiviojan ammatilliselle kotikentälle Q-teatteriin. Se työllistää häntä taas ensi syksynä, kun ensi-iltansa saa Juha Itkosen kirjoittama näytelmä Hämeenlinna.
"Se kertoo yhdestä pikkukaupungista, mutta symboloi koko Suomea ja suomalaisia, lähinnä keskiluokkaa ja sen ongelmia."
Q-teatteri alkoi monelle merkitä laatuteatteria melko pian perustamisensa jälkeen 1990-luvun alussa. Nykyään useiden arvostelu- ja yleisömenestysten jälkeen se käy instituutiosta, kuten Ylioppilasteatteri.
"Q:ssa alettiin heti alussa tehdä oman sukupolven näköistä teatteria. Siellä kasvoi myös uutta näyttelijäpolvea", Kivioja muistelee ja listaa Elina Knihtilän, Tommi Korpelan, Mari Perankosken ja Pirjo Longan.
Q-teatterin lavalta on peräisin Kiviojan kenties ainutlaatuisin ammattimuisto, näytteleminen viisi minuuttia vanhemman kaksoisveljensä, kuvataiteilija Heikki Kiviojan kanssa.
"Olin pääosassa Dostojevskin Kellari-monodraamassa. Veljen mukaan ottaminen siihen oli oma ideani. Kun Heikin kasvot hatun alta lopulta paljastuivat, yleisö oli yhdennäköisyydestämme ihmeissään ja hämmästeli, miten kohtaus oikein oli tehty."
Artikkelin lähde Kaleva