Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara teksti
Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Kaleva
Oulu "Tuohonkin reagoitaisiin lavalla ihan spontaanisti", sanovat Oulun taidekoulun Teatteriteltan näyttelijät, kun rankka tuulenpuuska ravisuttaa koulun pihalle pystytettyä telttaa.
18:tta kertaa järjestettävä Teat-
teriteltta on esittävän taiteen linjan viimeisten viikkojen perinne. Viidessä päivässä luodaan viisi näytelmää, jotka syntyvät oppilaiden yhteistyönä.
Koska aikataulu on tiivis, käsikirjoitus joutuu sivurooliin. Teatterikorkeakoulussa opiskeleva entinen taikkarilainen Siiri Ervasti vetää nuorille liikeimprovisaatiota, jonka kautta muotoutuivat hahmot ja juoni.
"Ensimmäisessä läpivedossa jokainen kokeilee kaikkia rooleja, joista joku sitten muotoutuu omaksi", 22-vuotias Kristoffer Ala-Ketola kertoo.
Taidekoulun rehtori Ulla Kaislaranta muistuttaa, että teltassa ei haeta syvällisiä pohdintoja vaan irrotellaan pitkän talven jälkeen.
Näytelmät eivät ole puhdasta improteatteria, mutta suunnitelmat saavat muuttua tarinan edetessä. Jos lavalle saapuu kesken kaiken kiinnostunut ohikulkija, hänet otetaan mukaan juoneen.
"Teltta elää, ja näyttelijät sen mukana. Jokainen näytös on pikkuisen erilainen", nuoret vakuuttavat.
Tänä kesänä mukana on 17 oppilasta, joista moni näyttelee useammassa näytelmässä. Viikon aikana päivät ovat venähtäneet helposti kaksitoistatuntisiksi. Aikuisille ja nuorille suunnatun päänäytelmän kenraaliharjoitus on juuri päättynyt.
Nuoret kuvailevat Kultaista Leikkausta "näytelmäksi näytelmän tekemisestä". Ruohoisella lavalla seisoo yksinäinen ovi ja kultainen ihmisen torso.
"Ovi jakaa näyttämön stageen ja backstageen. Stagella esitetään Hamletia ja siellä tapahtuu kaikki se, mikä on meidän mielestä huonoa teatteria ja näyttelemistä. Oikeat tapahtumat sijoittuvat backstagelle."
Huonoksi teatteriksi nuoret kuvailevat esimerkiksi sitä, jos ohjaaja vielä ensi-illassa puuttuu näyttelijöiden tekemisiin tai jos näyttelijät sortuvat "pönötysteatteriin", jossa asiat esitetään puhumalla eikä näyttämällä.
"Rooli kasvaa ihmisen mukana. Siksi improvisaatio on paras keino päästä oikeaan tunnelmaan", 17-vuotias Sini Ylimäinen sanoo.
Talvella taidekoulussa tehdään näytelmiä myös käsikirjoituksien pohjalta, mutta improvisaatiolla on silloinkin suuri rooli. Nuorten mukaan tärkeintä on turvallinen ympäristö.
"Huonoja juttuja ei tarvitse hävetä tai pelätä, että joku tulee sanomaan sinua huonoksi."
Kaislaranta kehottaa astumaan telttaan, jos haluaa nähdä todellista tilaan ja tilanteeseen eläytymistä. "Tarkoituksena on kutkutella yleisön kainaloita, ainakin vertauskuvallisesti."
Kultaisen Leikkauksen lisäksi ohjelmistossa on neljä aihepiiriltään hyvin erilaista näytelmää.
Miki Liukkosen runoihin pohjautuva ML-productions kertoo unettomuudesta, Paukuttelukomedia sijoittuu Kallioparkin uumeniin ja Maailmaa ei voi korjata kertoo nimensä mukaisesti palavasta halusta muutokseen.
Lapsel-lista näytelmän lapset ovat varmoja siitä, että he pystyvät luomaan paremman tv-ohjelman kuin mitä heille yritetään tyrkyttää.
Artikkelin lähde Kaleva