Alussa on aina tyhjä kirja

Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Työpöydällä lainehtii puuvillasilkkiä, jonka suuret fuksianpunaiset kukat näyttävät kuin leijaavan tuulessa.
Pian tuo kangas on jotain muuta: ompelija-suunnittelija Outi Sulkalan, 49, asiakas saa siitä 1950-luvun-tyylisen kellohelmamekon poikansa häihin.
"Ajatus malliin lähti siitä, että kangas vaatii ilmavuutta", Sulkala paljastaa ideansa taustaa.
Mistä suunnittelija hakee inspiraationsa?
"Elokuvista esimerkiksi, ja plaraan monenlaisia lehtiä. Joskus idea vain tulee jostain."
Ajan ilmiöitä on myös seurattava tarkoin. Niinpä keskustelu kääntyy Ruotsin prinsessahäihin.
"Madeleinen puku oli hyvin yksinkertainen, mutta sen helmassa oli näkyvyyttä. Suunnittelijan eli italialaisen Valentinon on pitänyt ajatella, kuka sinne puvun sisälle tulee."
Madeleinen tyyli ja persoona on toinen kuin sisarensa, Sulkala on pannut merkille, joten hän osasi odottaa naisellista ja vähemmän askeettista asua.
Ei siis ole ihan sama, mistä lähdetään liikkeelle.
"Alussa on aina tyhjä kirja", Sulkala määrittelee. Asiakkaan tarpeet ja toiveet tulevat ensiksi. Sitten on syytä niin sanotusti haistella asiakasta.
"Intuitio on tärkeää. Suunnittelijan on haettavaa persoonaa esille. Kyllä tässä saa ja pitääkin olla vähän psykologina."
Yksilöllisyys on Sulkalan ohjenuora. "Ja yksityisyys. Tässä kysytään luottamusta."
Hän jättää yksityiskohtien lisäämisen usein sovitusvaiheeseen - jakkupuvulla on 2-3 sovituskertaa, iltapuvulla jopa viisi.
"Moni ompelija tekee protomallin lakanasta, mutta minä olen rohkea ja jätän sen väliin. Saisihan siinä puvun linjan, mutta lakana ei laskeudu kuten pukukankaat."
Sulkalan muotihuoneen etumainen liikehuone on Villisilkin kangaskauppa, kuosien ja värien lumoava kokonaisuus.
Sen takana on lisää materiaaleja ja omaa mallistoa kapeassa tilassa, joka toimii myös sovitushuoneena.
Varsinainen luova työ tapahtuu alle kymmenessä neliössä.
Useita koneita, aina esillä oleva silityslauta, puolivalmiita luomuksia tangoissa tai katonrajaa kiertävillä hyllyillä kukin omassa liikkeen logoa kantavassa paperikassissaan.
Sulkala kertoo olleensa levoton sielu pitkään: heti koulun jälkeen au pairiksi Lontooseen, sieltä kibbutseille.
Matkoja on tehty viime vuosinakin ja mieluusti kauas. "Se on se porkkana tässä työssä. Itä on suosikkikohde ja sen vaikutteet näkyvät niin työssä kuin harrastuksissanikin."
Outi malttoi asettua koulunpenkille vasta parikymppisenä ja opiskeli itselleen ammattitaidon, johon pian 30 vuotta jatkunut uran vaatetusalan luovana tekijänä perustuu.
Suutarin tyttärentytär ja vaatekauppiaan tytär - siitä Outi sai hyvät ainekset uskoa kädentyön taitoonsa.
"Vuoristorataa tämä yrittäminen on ollut, toisen laman ohi jo menty."
Intohimo tekemiseen on säilynyt. "Aina tulee silti hetkiä, kun päivä on ollut pitkä, jotta laskupino vajenisi, että mitä itselle jäi", Outi Sulkala sanoo viitaten verotukseen ja kulukurimukseen.
"Ja aika yksinäistä puuhaa takahuoneessa tämä on. Pitää viihtyä itsensä kanssa."
"Mitä sitä voisi sitten muuta tehdä, herran jestas", hän nauraa silmät viiruina.
"Ainoastaan voisi mennä Thaimaahan jotain rantakuppilaa pitämään."

Artikkelin lähde Kaleva