Artikkelin lähde Kaleva
Helge Murtovaara Kaleva
Siikajoki Tyrnävän, Limingan, Lumijoen, Revonlahden ja Siikajoen miehistä kootun Sissipataljoona 3:n aseveljet ovat kokoontuneet yli kuusi vuosikymmentä säännöllisesti samana ajankohtana eri pitäjissä.
Ensimmäisen kerran sissit kokoontuivat Lumijoella viikkoa ennen juhannusta vuonna 1946.
Alkuperäisestä Limingassa kesällä 1941 perustetusta pataljoonasta ovat enää keskuudessamme nykyään Oulussa asuva Väinö Hirvelä, Kauko Loppi Tyrnävältä ja Matti Hietala Siikajoen Revonlahdelta.
"Vähäksi porukka menee ennen kuin se loppuu. Meitä oli aikoinaan täysi pataljoona. Olin silloin porukkamme neljänneksi nuorin, siitä on sitten ikää karttunut", Hietala, 94, sanoo.
94-vuotias on myös Hirvelä, joka oli saanut talvisodan jälkeen lukuloman. 21. toukokuuta nuorelle kornetille (vänrikki) tuotiin paperi, jossa kerrottiin, että nyt pitää lähteä äkkiä Liminkaan perustamaan Sissipataljoona 3:a.
"Sain aluepäälliköltä, kapteeni Jonne Matinollilta parinkymmenen sentin korkuisen nivaskan papereita. Yötä päivää häärittiin, mutta kokoon se saatiin", Hirvelä muistelee.
Mieleen ovat painuneet erityisesti kokemukset sotavangeista. Hirvelän mukaan heitä oli helppo kuulustella, koska joukoissa oli venäjää taitavia poikia.
Kuulusteluissa sotavangit kertoivat poikkeuksetta pelkäävänsä kaikkein eniten suomalaista konepistoolia.
"Koska siitä ei kuulunut ääntä, ei voinut tai ehtinyt suojautua. Venäläisten mukaan luoti meni vielä 400 metrin päässä viiden kuuden tuuman puusta läpi."
Lyhyeksi jäi myös Hietalan siviilielämä talvisodan ja armeijan jälkeen. Nuorukainen pääsi kotiin 3. toukokuuta. Poliisi toi 16. kesäkuuta lapun, jonka mukaan Hietalan piti ilmoittautua perustettavaan Sissipataljoona 3:een Limingassa.
"Olin samassa, ensimmäisessä joukkueessa koko ajan. Uhtualla olin konekivääriampujana hyökkäysvaiheen ajan. Kun ryhmänjohtaja kaatui, sain toisen natsan, myöhemmin minut ylennettiin kersantiksi. Kotiin tulin ylikersanttina."
Hirvelä osallistui pataljoonasta kertovan Lakeuden sissien sota -kirjan tekemiseen. Hänen arkistostaan löytyy noin 600 valokuvaa "luppoajoista" eli kalastuksesta, rakentamisesta ja saunojen tekemisistä.
"Ne ovat pääasiallisesti henkilökuvia komppanian pojista muissa askareissa jatkosodasta lähtien. Kun tilanne oli päällä, kuvia ei voinut ottaa. Minun piti keskittyä sotahommiin."
Hietala on ollut takavuosina ahkerasti mukana perinnejuhlissa, mutta sotamuistona saatu kuulovamma on vaikeuttanut osallistumista.
"Mieli tekisi kyllä osallistua, mutta ei voi vain lähteä. Tilaisuudet ovat siistiytyneet alkuvuosista, nyt ne ovat todellisia juhlia", Hietala kertoo.
Hirveläkin harmittelee, että fyysinen kunto ei enää anna mahdollisuuksia osallistua perinnejuhliin.
Artikkelin lähde Kaleva