Pohjoisen tummuudesta mainioon satiiriin

Sarjakuvia
Mari Ahokoivu: Talviunta 1. osa. Asema 2013.
Limingan taidekoulun sarjakuvalinja: Anatidaefobia Limingan taidekoulu 2013.
Juha Vuorma: Kaapuveikko III - Mystinen korpikolmikko. 2013.

Mari Ahokoivun sarjakuva-albumi Talviunta 1. osa sisältää kaksi tarinaa, Pohjoisen valot ja Talviunta. Episodit kertovat kaksi temaattisesti rinnakkaista tarinaa, jotka voi lukea myös itsenäisinä kokonaisuuksina. Toinen tarinoista sijoittuu pohjoiseen, toinen puolestaan suureen kaupunkiin: yhdessä ne kertovat erilaisista tavoista elää, sijoittua.
Pohjoisen valot toimii sanoitta, eikä Talviunessakaan liikaa käytetä puhekuplia. Tummuus, väsymys, eksyneisyyden ja yksinäisyyden, myös syrjäytyneisyyden tuntu välittyvät episodeista, jotka eivät ole vailla valoa.
Oululaislähtöinen Ahokoivu asuu nykyään Kööpenhaminassa. Hänen piirrostyylinsä on kehittynyt entistä pelkistetymmäksi ja tyylitellymmäksi. Tarinoissa on ilmaa ja väljyyttä, aihelmille annetaan tilaa kehittyä. Niinpä Talviuntakin näyttää jäävän kesken, odottamaan.
Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan tämänvuotinen julkaisu Anatidaefobia lainaa lähtökohtansa Gary Larsonin Kaukana poissa -kokoelmista, mutta vie idean aivan omille teilleen. Liminkalaiset rakentavat ankan tuijotuksen kammosta yksilötason sairaskertomuksen.
Albumi on kokeilu hajautetusta kerronnasta. Anatidaefobiaa on ollut toteuttamassa lukuisia tekijöitä, yli 40. Sen voi lukea paitsi painettuna, myös nettiversiona. Albumin piirrostyylien kirjo on luonnollisista syistä kirjava, mutta itse tarina pysyy melkoisesti kasassa.
Juha Vuorman lannistumaton arkipäivän anarkisti, reaalimaailmassa elävä fantasiahahmo Kaapuveikko jatkaa sinnikkäästi kapinaansa Mystinen korpikolmikko -kokoelmassa.
Järjestäytyneen yhteiskunnan kyydistä pudonneen, mutta kyytiin takaisin pyrkivän Kaapuveikon edesottamuksissa on satiirinen ote. Kipeämmäksi tuon sävyn tekee se, että ne nykymaailman käänteet, joita sympaattinen antisankari kommentoi, ovat täysin totta.
Huumori on leppeämpää niissä stripeissä, jotka kuvaavat metsätonttu-pandakarhun hiljaiseloa omissa oloissaan. Ne antavat Mystisessä korpikolmikossa lisää tilaa hengittää. Kaapuveikko on yksinkertaisesti mainio ja sympaattinen hahmo.
Sauli Pesonen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva