Artikkelin lähde Kaleva
Perämerenkaaren yli 700 000 asukkaan rannikkoalue varmistaa Suomen ja Ruotsin pohjoisosien elinvoiman. Kehityksen takeena on kansainvälinen teräs-, metsä-, kaivannais- ja kemianteollisuus, ict-osaaminen, muu elinkeinopohja ja palvelut. Kaaresta ei silti juuri puhuta edes Pohjois-Suomessa. Onko syynä perinteinen puhe hallintoalueista?
Tulevaisuutta varmistaa merkittävien koulutus- ja tutkimuslaitosten keskittymä. Niiden rinnalla tarvitaan lento- ja meriyhteyksiä ja muuta logistiikkaa, jonka kehitystä edistää pääsy EU:n liikennejärjestelmien ydinverkkoon.
EU-jäsenyyden myötä syntyi Perämerenkaari-hanke. Sen teemoja olivat "Osaamiskaari", "Teräskaari", "Ict-kaari", teknologiakeskusten Multipolis-verkko, matkailu ja kulttuuri. Teemat ovat edelleen mukana rajat ylittävässä hanketoiminnassa. Konkreettista osaamiskaariyhteistyötä on Oulun ja Luleån yliopistojen kaivos-rakennusalan koulutus.
2002 perustettiin Bothnian Arc (Perämerenkaari) -yhdistys. Jo silloin esitettiin kaaren saamista osaksi EU:n liikenneverkkoa.
Vahvan Perämerenkaaren olisi ollut tarpeen jo kauan leimata pohjoista. Näin olisi ehkä vähentynyt pohjoisen vähättely. Yksittäisiä asioita, kuten teollisuutta tai ict-alaa ja Lapin matkailua saatetaan pohjoisesta valtakunnallisesti huomioida, mutta laajana pohjoisen kokonaisuus ei vaikuta pääkaupungin päätöksentekoon.
Perämerenkaaren esiin nostaminen on entistäkin tärkeämpää kun pohjoisen mahdollisuudet ovat kirkastuneet EU:lle ja globaalisti. Jopa Kiina ja Intia ovat hakeutuneet tarkkailijoiksi Barents-yhteistyöhön.
Pohjois-Suomessakaan ei aina ole riittänyt näkemystä omasta alueesta, vaan ajoittain on jumiuduttu lähiympyröihin, kuten kiistelyyn siitä voiko Oulun lääni Lapin ohella olla mukana Barentsin alueen yhteisillä foorumeilla.
Suomessa ei 2000-luvun alussa osattu riittävästi reagoida suureen Pohjois-Norjan Snöhvit-Lumikki-kaasuhankkeeseen. Sitä varten Lappiin tosin perustettiin elinkeinotoimisto. Hankeyhteistyötä ei esityksistä huolimatta saatu aikaan Oulun kanssa. Hankkeeseen olisi tarvittu kumppaniksi - ja tarvitaan tulevaisuudessakin - enemmän kuin Oulu, nimittäin kansallisia ja kansainvälisiä yrityskonsortioita ja alihankintaketjuja.
Suomelle arktisena maana suuri lähivuosien tavoite on malmi- ja kaasukuljetuksia palveleva Jäämeren ratayhteys. Siihen tarvitaan yhteistä strategiaa Norjan kanssa.
Kansainvälisesti kaupungit nähdään kehityksen moottoreina. Suomenkin kaupunkipolitiikassa korostetaan jo kaupunkien roolia kasvussa ja aluekehityksessä. Hallitus hyväksyi kaupunkipoliittisen ohjelman 2009. Kolmen hallituksen ohjelmissa se on kulminoitunut metropolipolitiikaksi eli pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisuun, elinkeinojen kehittämiseen, kansainvälistymiseen ja alueen sosiaaliseen eheyteen. Aalto-yliopisto on tämän politiikan näkyvä tuotos.
Samalla tavalla kuin Helsinki ja pääkaupunkiseutu nähdään kansallisesti merkittävänä, pitäisi Oulu ja Perämerenkaari nähdä Pohjois-Suomen keskeisimpinä alueellisina kehittäjinä. Olisiko pohjoisen kuvalle eduksi myös maakunnan nimenä Oulunmaa? Pauli Saapunki esitti sitä toimiessaan maakuntahallituksen puheenjohtajana. Jo silloin uutta maakuntaprofiilia oli helppo kannattaa.
Keskus- ja seutukaupunkien verkko on mukana valtion ja kaupunkien välisten aiesopimusten kehittämisessä. Oulu ja suuret kaupungit ovat solmineet valtion kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimukset. Tällä hetkellä työstetään niitäkin monipuolisempia kasvu- ja innovatiivisten seutujen sopimuksia.
Uudessa kasvusopimusesityksessä Oulu, Pohjois-Skandinavian pääkaupunkina korostaa yhteistyötä, pohjoisen mahdollisuuksia ja arktisen politiikan toteuttamista kansallisessa kasvussa.
Oulussa ymmärretään, että pohjoisen kehityskeskuksena merkittävänä työssäkäyntialueena kaupunki luo elinvoimaa ja hyvinvointia laajasti pohjoiseen ja koko valtakunnan alueelle. Toiminnassa on silti tarpeen verkottua entistäkin tiiviimmin yritysten, valtion, lähialueiden, Perämerenkaaren, Lapin ja Pohjois-Norjan - koko Barentsin kanssa. Älykkäältä eurooppalaiselta/kansainväliseltä yhteisöltä odotetaan osaamista ja valmiuksia tehdä vaikuttavaa yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Artikkelin lähde Kaleva