Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen teksti
Teija Soini kuvat
Kaleva
Oulu Oulunsalolaisen Tarja Paldaniuksen piha Suvituulentiellä on kesäparatiisi. Siellä taiteilija sommittelee uutta työtään pallomaisen terijoensalavan alla.
Kankaalla kyykkii kaksi punapuseroista naishenkilöä. Kukkula on täynnä kulleroita. Keltaiset kukat ovat kuin pieniä aurinkoja keskellä niittyä.
Toinen naishahmoista halaa isoa juhannuspumpulaa. Kukkimisajankohtansa ja ulkonäkönsä ansiosta Lapin maakuntakukka on saanut tällaisen hauskan lempinimen.
Maalauksen nimi on Yöttömän yön taikaa. "Idea tuli ilman suunnittelua. Mieleen tulivat kullerot ja kesä. Muistelin, miten kullerot ja pihlajat kukkivat Keminmaassa juhannuksen aikaan. Voi toki olla, että sekoitan pihlajan tuomipihlajaan", Paldanius kertoo.
Keminmaa on Paldaniuksen syntymäpaikka. "Kuva on aurinkoinen. Siinä on keskiyön aurinko ja naishahmoja. Tuo naishahmo on ollut taiteessani alusta alkaen. Ensin nainen oli alaston, nykyisin hänellä on punainen mekko tai punainen hame. Ajattelen, että se on kuva minusta."
Utelias orava loikkii esiin piha-aitan katolta. Otus kiirehtii katsomaan, mitä puutarhassa on tekeillä. Kurre kurkkii korvat pystyssä, onko kuva näköinen.
Tarja Paldanius on naivisti. Hänen maalausharrastuksensa alkoi L’Art-taidekoulussa Oulunsalossa 1994. Iso osa Paldaniuksen töistä edustaa naivismia.
"Kuvissani ei ole tapahtumia. Kuvat ovat staattisia. Naiset istuvat tai jotain muuta. Tapahtuma on enemmän mielen sisällä. Toivon, että maalaukseni toisivat mielikuvia."
Ensin Paldanius tekee pohjan, karkean hahmotelman. Sitten kuva saattaa muuttua radikaalistikin.
"Työstän töitäni ehkä liikaakin. Olen semmoinen nysvääjä", hän tunnustaa.
"Vaikka naivismi olisi lapsenomaista ja osaksi jäykkääkin, haluan kuitenkin, että töissäni on sommitelmallisuutta. Jos maalaus viehättää omaa silmääni, niin toivottavasti se viehättää muittenkin silmää."
Paldanius löytää kuvista tuntemuksiaan - monesti vasta jälkeenpäin. Töissä on symboliikkaa. Syntyperäinen naivisti myöntää, että maalaaminen on terapeuttista.
"Taiteessa purkaa mielialojaan. Aluksi värisävyt olivat vähän murrettuja, ei niin voimakkaita. Nyt on kirkkaampia värejä. Kolmen vuoden tauko maalaamisessa kypsytti. Nykyisin sitä tekee todella itselleen. Ei ole mitään paineita, mitä muut sanovat. Iän myötä tulee myös rohkeutta."
Jos yrittää maalata väkisin, niskat kipeytyvät.
"Maalaaminen on meditatiivinen juttu. Täytyy olla rento, hyvä olo. Kuvittelen näin, että jutut tulevat alitajuisesti jostakin. Työtä vain tekee, ja ajatukset virtaavat muualla."
Tekijän haaveet, unet ja muistot ovat suosittuja aiheita naivismissa. Naivistinen taide on hersyvää, humoristista tai lempeän yhteiskuntakriittistä. Kuvissa on paljon kukkia ja eläimiä.
Ranskalainen Henri Rousseau (1844-1910) oli itseoppinut naivisti. Hän otti viidakkokuviinsa ja reheviin puistoihinsa mallia kasvikirjoista ja kasvitieteellisistä puutarhoista.
Naivistinen taide on yleisön suosiossa. Sitä on helppo lähestyä.
"Minua ainakin puhuttelee se, että maalausten hahmot ovat hauskoja. Maailma on täynnä raakuutta, pahuutta ja likaisuutta. Naivismissa kuva on puhdas. Naivismissa ihmisten olotila on aina niin onnellinen."
Paldaniuksen mielestä naivismi antaa hyvää mieltä. Maalatessa unohtuvat arkipäivän asiat. Ei ahdista.
"Olen aina ihaillut Itä-Euroopan naivisteja: romanialaisia, unkarilaisia ja tšekkiläisiä. Siellä on upeaa, koristeellista naivismia, mihin haluaisin pyrkiä."
Valitsiko naivismi sinut vai sinä naivismin? "Naivismi on ollut minulla pienestä pitäen. Lapsesta lähtien tykkäsin värikkäistä kuvista ja piirtelin niitä. Tuntuu, että naivismi otti minut omakseen."
Viime syksynä Tarja Paldanius perusti yhdessä Marja-Liisa Kannisen kanssa naivististen taiteilijoiden ryhmän NamUt. Mukana on taiteilijoita Oulusta, Oulunsalosta ja Iisalmesta.
"Meillä ei ole mitään maksuja. Pidämme yhdessä näyttelyitä ja maksamme porukalla näyttelymaksut, jos menemme edemmäs. Toivotamme kaikki tervetulleiksi, jotka tuntevat, että heistä löytyy NamU."
Artikkelin lähde Kaleva