Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Kärsämäki Leevi Karsikkaan vapaa-ajan asunto sijaitsee Mäntymutkassa Kärsämäen ja Haapaveden rajamailla. Paikalla on erikoinen historia. Kun Karsikkaan vanhemmat tulivat asumaan sinne, matka Kärsämäelle tuntui kovin pitkältä. Niinpä isä hommasi Mäntymutkan kuulumaan Kärsämäkeen.
Leevi Karsikas on syntynyt samassa talossa kuin kaksi vuotta nuorempi veljensä, mutta Leevin syntymäpaikka on Haapavesi ja veljen Kärsämäki.
Nyt ei olla aivan syntymäpaikalla. Lähellä kuitenkin.
Pyhäjoen varsi on Leevi Karsikkaalle alkuperäisintä maisemaa. Siellä hän on onkinut pienenä poikana. Niissä maisemissa sijaitsee myös Karsikkaiden vuonna 1975 rakennettu mökki.
Paikka on ollut tukikohtana erämiehenä tunnetulle Karsikkaalle, ja sieltä eräkirjailija on ammentanut myös kirjojensa aiheita.
Menneinä vuosina Karsikkaat saattoivat viettää aikaansa Mäntymutkassa yli puolet vuodesta. Nykyään näitä päiviä on vähemmän.
"Lieneekö vanhuus tullut", Karsikas hymyilee.
Oikeammin vauhtia on hiljentänyt selkäsairaus ja leikkaus runsaat puoli vuotta sitten.
Erämiehellä on kaipuu metsälle. Hirvimetsällä hän oli vielä toissa syksynä, mutta sen jälkeen kunto ei ole sitä sallinut. Leevi Karsikas haaveilee metsästämään pääsystä vielä tulevana syksynä.
Ase on käytössä kuitenkin näinä päivinä, kun neljä kaverusta - kaikki eräalan miehiä - kokoontuu tapansa mukaan pienelle ampumaradalle Kestilään.
"Ammumme kolmen laukauksen kasoja. Se voittaa, joka saa pienimmän kasan."
Karsikas ei ole koskaan erityisesti harrastanut ammuntaa. Aseita hän on käyttänyt enemmän metsällä. "Tässä kisassa olen joskus saanut pienimmänkin kasan, mutta porukka on se, mikä pitää mukana."
25 kirjaa julkaisseen eräkirjailijan ura alkoi eräjuttuja kirjoittamalla. Hän päätti alkaa kirjoittaa kirjoja sen jälkeen kun ensimmäinen kirja julkaistiin.
Virkamiesuransa kaupunginkamreerina hän jätti 51-vuotiaana. "Elanto oli kynän, aika heiveröisen työkalun varassa. Aikamoisia virheitäkin olen tehnyt, mutta arka en ole ollut milloinkaan", hän toteaa.
Karsikkaan tekstit tulivat tutuiksi myös Kalevan lukijoille. Hän kirjoitti kolumneja Kalevaan monta vuotta 1980-luvulla.
Noin 65-vuotiaana Karsikas ryhtyi pitkälliseen puuhaan: kirjoittamaan tohtorinväitöskirjaa. Hän tarkasteli siinä ihmisten puheita metsästyksestä.
"Puhuttiin, ettei ihmisillä olisi oikeutta ottaa luonnosta ruokaa", Karsikas muistelee. Hän nosti esiin termin ekoprimarismi eli ekoensisijaisuus.
"On tieteellisesti tutkittu, että on parempi hyödyntää luonnon itsensä valmiiksi tuottamaa ruokaa kuin viljellä sitä", sanoo tohtori ja on edelleen samaa mieltä.
Väitös oli tehtävä loppuun, kun sen oli aloittanut. Väitöskirja hyväksyttiin, kun Karsikas oli 75- vuotias.
Karsikkaan aamut kaupunkiasunnossa Oulaisten keskustassa alkavat yleensä kahvittelutuokiolla kahvilassa. Siellä kokoontuu miehiä juttelemaan mistä tahansa asioista.
"Ihmiset ovat tulleet tutuiksi. Maailma vähän paranee, ja saa uusia ajatuksia."
Artikkelin lähde Kaleva