Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Oulu Haukiputaan Kellossa on tienviitta, joka osoittaa Tiltanrantaan. Tilta on oikeasti ollut olemassa. Hänen koko nimensä oli Kaisa Matilda Halonen ja hän oli naimisissa työmies Niilo Juhonpoika Halosen kanssa.
1800-luvun lopulla he muuttivat torppareiksi Vehkaperään samalle tontille, jonka nyt omistaa Pirkko Jääskelä.
Vuonna 1902 Tilda, tuttavallisemmin Tilta, jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Niilo kirjaimellisesti katosi Amerikkaan. Hänestä on jäänyt vain maininta "tietymättömissä oleva".
Tilta oli omatoiminen ja toimelias emäntä. Vuonna 1927 hän osti tilan. Yhdeksän vuotta aiemmin voimaan tullut torpparilaki antoi torpparitilalliselle mahdollisuuden lunastaa vuokramaa.
Myöhemmin 1950-luvulla tilan peri hänen poikansa kalastaja Niilo Alfred Halonen. Hän ystävystyi Pirkko Jääskelän vanhempien kanssa, joille myöhemmin halusi myydä tilan. Heidän jälkeensä tila siirtyi tyttärelle.
Myös Pirkko Jääskelä on toimelias nainen. Hän rakennutti uuden päärakennuksen, mutta säästi vanhan savupirtin, jonne kunnosti kotimuseon.
Torpparimuseon tavarat ovat kaikki tilalta löytynyttä vanhaa esineistöä. Esineet on huolellisesti puhdistettu ja luetteloitu.
Ensimmäinen Niilo eli Tiltan aviomies oli puuseppä, joka valmisti huonekaluja ja työkaluja.
Suutarintaitojakin taisi olla, koska myös lestejä löytyi paljon. Niitä on ollut jopa niin paljon, että Jääskelä muistaa niillä joskus lämmitetyn takkaa.
Pienet kahvipannut ovat Tiltan, joka talvisin keitti kahvia nuottamiehille. Kahvilan tilikirja oli tallella vielä 1990-luvulla. Kieltolain (1919-1932) aikaisista puuhista löytyi todisteeksi muutama pirtulekkeri.
Tiltan jälkeen tilan perinyt Niilo Alfred oli kalastaja. Museossa olevat verkot ja NAH-puumerkatut verkkolaatikot ovat olleet hänen käytössään. Esson öljykanisteri on muistona ajasta, jolloin Niilo toimi Virpiniemen Esson öljysatamassa vartijana.
Kalastaja Niilo tarvitsi rantaa. Tilan maat eivät rajoittuneet mereen. Kauppakirjassa on rasitemerkintä, että rantaan on kulku palstan kohdalta.
Kiista rannan omistavan naapuritilan kanssa kesti kuitenkin koko Niilon eliniän ja hän kävi oikeutta elinkeinonsa puolesta.
Rakennustutkija ja Oulun kaupungin kulttuuriperintötyön johtaja Pasi Kovalainen on arvioinut, että savupirtti on rakennettu vuosien 1850 ja 1900 välisenä aikana.
Seinät ovat piiluhirsisiä ja laudat raamisahattuja. Pärekaton päälle on laitettu huopa. Jatko-osa, jossa ei ole hirttä, on rakennettu myöhemmin.
Kaatumassa ollut tulipesä purettiin vuonna 2000. Tulipesän sisältä löytyi paljon sodanaikaisia ammuksia.
Savupirtin lisäksi tontilla on ollut muun muassa 1898 rakennettu päärakennus, joka purettiin lopullisesti vuonna 1998. Talosta säästettiin niin paljon kuin mahdollista uuden talon ja piharakennusten osiksi.
Jääskelä esittelee mielellään viehättävää museotaan kiinnostuneille. Mitään virallisia aukioloaikoja ei ole, joten ensin kannattaa soittaa ja sopia ajasta.
Pirkko Jääskelän tavoittaa numerosta 044 540 9009.
Artikkelin lähde Kaleva