Oulun oma linkki Kaukasiaan

Tiina Juujärvi Kaleva
Tbilisi Kun vieraat tulevat Dimitri Gogolashvilin kotiin, parvekkeelle kannetulle pöydälle on katettu yrttiperunoita, lihaleikettä, juuston kanssa paistettuja herkkusieniä ja kirsikoita.
Tbilisin keskustassa sijaitsevan tilavan kerrostaloasunnon sisustus on pelkistetty. Yhdellä seinällä on Suomen lippu, ruotsalaisen muusikko-kirjailijan Ulf Lundellin kuva, joululta jääneitä havunoksia ja pitkä käpy.
Olohuoneessa on käännetty suomesta georgiaksi muun muassa Kari Hotakaista, Sofi Oksasta ja oululaislähtöistä Hannu Väisästä. Nyt huoneessa on kirjoja, kuluneita sanakirjoja ja läppäri.
Gogolashvilin isoisoäiti oli Oulussa syntynyt Anna Eskuri, joka meni vuonna 1919 naimisiin venäläisen insinöörin ja myöhemmin georgialaismiehen kanssa. Miehet ja myöhemmin myös Eskuri joutuivat vankileireille.
Eskuri selvisi kuitenkin hengissä ja ehti olla mukana Gogolashvilin elämässä.
"Kun isoisoäiti luki satuja ja tarinoita, aloin haaveilla Suomesta. Ensimmäinen vierailu tuntui juuri siltä kuin olin kuvitellut."
Pohjoissuomalaiset sukulaiset lähettivät neuvostoaikaan vaatteita ja pikkuautoja, joista oli pulaa.
Gogolashvili kävi Suomessa ensimmäistä kertaa yli kymmenvuotiaana. Kesä oli lämmin. Perhe kalasti ja ui Oulujoessa ja kävi Nallikarissa. Pikkupojasta kaikki näytti suurelta.
Keväällä hän oli nähnyt kotimaassaan kansallisen tragedian, kun neuvostoarmeija hakkasi 9. huhtikuuta Neuvostoliiton vastaisissa mielenosoituksissa pampuilla ja lapioilla kuoliaaksi 21 nuorta ja naispuolista georgialaista.
"Suomesta oli ideaalinen kuva. Suomessa ihmiset kuolevat useimmiten vanhuuteen, eikä ketään ammuta tai puukoteta hengiltä."
Nyrkkeilyä ja jalkapalloa harrastava Gogolashvili aloitti ensin liikuntatieteellisessä korkeakoulussa, minkä hän jätti kesken. Georgiassa oli vasemmistovallankumous ja hän hengaili punkkareiden, taiteilijoiden ja homojen kanssa, joilla oli maassa vaaralliset olot.
Hän lannistui, kun ei päässyt Suomeen opiskelemaan, työskenteli Tbilisin amerikkalaisessa kirjakauppa-kahvilassa ja juhli viisi päivää viikossa.
Käännekohta tuli autokolarissa, josta selvittyään hän jätti huonot tavat ja alkoi opettaa suomea. Hän myös aloitti saksan kääntäjän opinnot ulkomaisten kielten instituutissa.
Pikkupojasta kaikki Suomessa oli näyttänyt suurelta, mutta hänen tullessaan vuonna 2008 Oulun yliopistoon opiskelemaan suomea, ruotsia ja ranskaa asia oli kääntynyt jo päinvastaiseksi.
40 tytön seassa oli kaksi miestä, joita ei aina edes tervehditty. Pitkä talvi masensi.
Gogolashvili oli oppinut neuvostoaikana, ettei omaa osaamista kannata peitellä ja arvelee olleensa tunneilla liikaa esillä. Hän sai kuitenkin ystäviä ja löysi pikkuserkkunsa Lauri Vilmin. Nyt hän osaa seitsemää kieltä.
"Tämä oli haaveeni. Vihasin toimistotöitä ja opiskelin kaiken maailman kieliä, joten nyt voin istua rauhassa ja tehdä töitä miten lystään", Gogolashvili sanoo.
Hän harrastaa liikuntaa joka päivä, joten nyt hän voi treenata päivänvalossa ja kääntää iltaan asti.
Gogolashvili on opiskellut isoisoäitinsä tavoin ruotsia ja hän on myös opiskellut Ruotsissa. Nyt hän lopettelee ruotsiksi kirjoittamaansa romaania.
"Olen vähän erakko, koska kieliä täytyy pitää yllä ja kirjoittaminen vie niin paljon aikaa."
Georgia on ajankohtainen tänä kesänä, koska sen ja Venäjän välisestä sotilaallisesta konfliktista on kulunut viisi vuotta.
"Kun kuulin sen alkamisesta, luulin, että minua vedetään nenästä", sanoo Gogolashvili, joka oli juuri silloin saamassa pitkään odotetun oleskeluluvan Suomeen opiskeluja varten.
Pian hän näki yhdysvaltalaisilta televisiokanavilta, kuinka panssarivaunut olivat puolen tunnin päässä pääkaupungista.
Etenemisen keskeytti tulitauko, mikä sai kansan arvailemaan tauon syiksi Venäjän halua säikäyttää tai Yhdysvaltain silloisen presidentin soittoa jonnekin viime hetkellä.
Konfliktia sovittelivat ensimmäisinä Etyjin puheenjohtajamaan Suomen silloinen ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) ja Etyjin Georgian-mission päällikkö Terhi Hakala.
Georgian mediassa seurattiin myös Suomen toimia. "Suomea muistetaan täällä hyvällä."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva