Artikkelin lähde Kaleva
Tiina Juujärvi Kaleva
Oulu Kun Juho Hiltula höllää rautakangella Kivikukon kiviä, ohiajava autoilija pitää ratista kiinni yhdellä kädellä ja ottaa toisella videokuvaa.
Rautatieaseman puolella eläkeläinen kaivaa kamerakännykkää esille ja kaupungin puolella keski-ikäinen mies hihkuu, että "nyt sitä puretaan".
Kivikupua purkava Hiltula saattoi olla maanantaina kaupungin kuvatuin henkilö.
Hän irrottaa itsensä valjaista ja alkaa odotella kahta rekkaa, jotka ovat lähteneet purkamaan kivilastia salaiseen paikkaan.
"Kivet ovat lähteneet nätisti rautakangella. Itse kivissä ei käytetä rälläkkää, vaan katkon sillä bunkkerin oven tukisidosrautoja", Hiltula kertoo.
Kivikukon jokainen kivi on merkattu oransseilla merkeillä ja vaaleanpunaisilla numeroilla, joissa on kerros ja järjestysluku. Ihan kuin joku olisi järjestelmällisesti maalannut spraypurkilla tageja eli nimimerkkejä.
Matkakeskusta rakentava Lemminkäinen Talo Oy on antanut Kivikukon Ari Tuutille.
Hän kertoo, että ennen kivien siirtämistä työmaa-alue on aidattu. Aitauksen sisäpuolelta on kaadettu muutamia puita, muun muassa heikkokuntoisia koivuja ja lähellä rakennusta ollut mänty, jonka juuret olivat vaurioituneet kaivuutyössä.
Kun puut on poistettu, työmiehet pääsevät rekalla Kivikukon viereen.
Työ alkaa niin, että Hiltula nousee kuusi metriä korkean rakennelman katolle turvavaljailla. Hän siirtää kiviä rautakangella sen verran, että kahmari saa kivestä kiinni sisäpuolelta.
Suurimmat kivet ovat noin tuhatkiloisia. Ne saadaan ylös kahmarikauhalla, joka on nosturin päässä oleva koura, jonka molemmilla puolilla on tavallaan pihdit nostoa varten.
Jos kivet ovat liian isoja siirrettäväksi rekan kahmarilla, vieressä on purkukahmari.
"Koura ottaa kiinni heti, kun kivi on vähänkään irti tai nurkka irtoaa. Ne lähtevät yllättävän nätisti noin 5-10 minuutissa koosta ja muodosta riippuen", Hiltula sanoo.
"Yhtään kiveä ei ole tippunut alas. Kuskit ovat aika taitavia", hän jatkaa.
Kun katto on purettu, sivuilla olevia kiviä saa pois suoraan kourallakin.
Työmiehet hoitavat kiven kerrallaan, kunnes rekka on täynnä ja lähtee tyhjentämään lastia salaiseen paikkaan.
Rekoissa on kiviä vain yhdessä kerroksessa.
Kiviä on yhteensä satoja. Osa on tonnin painoisia, osa vain 300 kilon, joten lasteja menee useita.
"Kun kivet on viety pois viimeistä myöten, jäljelle jää hiekkakasa, jonka sisässä on betonista valettu johtokeskus", kertoo Tuutti.
Siinä on ollut kriisiajan rautatiejärjestelmän valvonta- ja ohjauskeskus katastrofeja varten.
Johtokeskus on betonin sisällä, sen päälle on aikoinaan kaadettu hiekkaa, jonka päälle on ladottu kivet.
Kun kivet ovat poissa, arkkitehtiopiskelijat tekevät paikalla mittauksia, poistavat hiekan ja purkavat betonibunkkerin osiin. Se on liian iso siirrettäväksi kokonaisena.
"Sen tarina päättyy siihen. Se puretaan, lajitellaan ja viedään pois. Sille ei ole käyttöä enää jatkossa", Tuutti sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva