Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Kokkola Vehreän pihan keskellä seisoo pyöreä puupöytä ympärillään puiset puutarhatuolit. Pääsky kirskuu hellettä ja kaartelee talojen yllä. Pikku Aava, 2 vuotta, tepastelee kastelukannu kädessään, koska äiti Elina Warsta istuttaa uusia kesäkukkia.
Idylli löytyy Itäiseltä Kirkkokadulta Kokkolan Neristanista eli vanhasta kaupungista, missä villit siperianunikot huojuvat kapeiden katujen varsilla.
Lähes tällaisena graafinen suunnittelija Elina Warsta myös tallensi mummin 200-vuotiaan keltaisen talon pihan ja kahvihetken Pauligin kahvirasiaan, joka voitti yleisöäänestyksen ja ilmestyy nyt kauppoihin.
Pöytäryhmä kutsuu varjoon, kirsikkapuun, tuomen, omenapuun ja vaahteroiden siimekseen.
"Ei tarvinnut kuin katsoa työhuoneen ikkunasta ulos", Warsta sanoo.
Reilut kolme vuotta sitten oululaislähtöinen Elina ja hänen puolisonsa Kasper Tammela, muotoilija ja sisustusarkkitehti, ostivat isänäidin talon ja muuttivat Helsingistä Kokkolaan. Esikoinen Knut syntyi pian muuton jälkeen.
Talo ja pihapiiri henkivät historiaa ja nostalgiaa.
"Olemme käyttäneet tätä pihaa aika paljon. Kun ihmiset liikkuvat kesäisin, tässä on just kahviteltu. Ne ovat ihanimpia hetkiä, kun on ihmisiä kylässä."
Kahvirasian ulkoasukisan Warsta löysi Kuvittajat ry:n viikkotiedotteen kautta. Kuvittajaa etsittiin nyt ensimmäistä kertaa avoimen kilpailun kautta eikä tilaustyönä tietylle tekijälle.
"Innostuin heti. Minulla oli monia erilaisia ideoita. Mietin, että ehkä omakohtainen lähestyminen tuo kuvaan tunteen ja tilanteen, johon muidenkin on helppo samastua."
Lapsena Elina pelasi mummin pihalla sulkapalloa, ja mummi istui puutarhakeinussa paistattelemassa päivää.
"Tuossa on varmaan vanhemmat ja perheen ystäviä kylässä", taiteilija osoittaa purkin kylkeä. "Kun kaikki ovat syöneet yhdessä, aikuiset jäävät vielä kahvittelemaan ja lapset ovat jo leikkimässä omia leikkejään."
Purkin kapealla sivulla hellehattuinen mies loikoilee riippukeinussa. Toisella puolella kurkkii musta kissa.
"Onhan tuo tuommoinen idylli. Toki minä vedin idyllimeiningin överiksi. Idylliöverit", Elina Warsta toteaa pilke silmäkulmassa.
Elina Warsta on useasti palkittu kansitaiteestaan. Kirjankansien suunnittelusta ei ole pitkä loikka purkkiin.
"Myös kirjat ovat kolmiulotteisia esineitä. Olen siis jo harjaannuttanut tällaista ajattelua. Purkkiin tuli vain yksi sivu lisää", hän toteaa.
Kuva kiertää purkin ympäri.
"Kahvirasiassa on tavallaan sama ajatus, mitä mietin pienenä itämaisista teepurkeista, joissa on joku joki- tai vuorimaisema. Niitä voi pyörittää ja pyörittää kädessä loputtomasti, ja maisema vaan jatkuu."
Kokkolaan kotiutunut Warsta tekee monipuolisesti graafisen suunnittelijan töitä. Hän on luonut kansia esimerkiksi Kari Hotakaisen, Antti Leikaksen, Tuomas Kyrön ja Miina Supisen kirjoihin.
Finlandia-ehdokkaana olleen Aki Ollikaisen Nälkävuosi-romaanin kanteen tuli koivikko, nälkäkuolemaa pakenevat äiti ja lapsi sekä yksinäinen tarkkailija.
Uusin kuvitustyö on Heli Laaksosen kanssa yhteistyössä tehty Aapine, jossa avataan aakkosten lisäksi lounaismurteen salat.
"Se on ollut tosi iso ja kiva työ. Aapisessa on 72 sivua, nelivärikuvitus ja jokainen aakkonen on kuvitettu."
Oman äitinsä, edesmenneen oululaisen kirjailijan ja kuvittajan Taruliisa Warstan kanssa Elina teki kuvakirjan Punainen pallo (Tammi 2005).
Tekeillä on lisää lastenkirjaprojekteja sekä yhteispohjoismainen Lasten Raamattu.
Juna vie pohjoisen osaajia harmillisen usein etelään jäädäkseen. Elina Warsta ja Kasper Tammela tekivät päinvastoin: he muuttivat Kallion pienestä kaksiosta pohjoisemmas maakuntaan.
"Kun on netti, meidän alalla voit tehdä työtä oikeastaan missä vaan", Warsta huomauttaa.
"Tietysti asiakkaita pitää tavata, mutta suurin osa töistä menee hirveän hyvin netin kautta. Netti on kyllä tosi hieno. Minä fanitan", hän tunnustaa.
Kesävieras pääkaupungista ja talon väki istuvat pyöreässä pöydässä nauttimassa kahvia. Aava on päiväunilla. On kesä. Ei kärpäsiä. Pulleat perunaleivokset keikistelevät tarjottimella valkoisissa paperimekoissaan.
"On tullut perspektiiviä olemiseen", talon emäntä toteaa.
"En tiedä, johtuuko se Kokkolaan muutosta vai siitä, että on tullut lapsia. Kun on rakas työ, se oli ennen tosi isossa osassa. Nyt työ on neljäntenä elämässä, ei enää kakkosena. Se rentouttaa työntekoon."
Artikkelin lähde Kaleva