Artikkelin lähde Kaleva
Arja Mikkola Kaleva
Oulu Oulun keskustasta on kaivettu päivänvaloon ainutlaatuisia jälkiä 1700-luvun elämästä. Otto Karhin puistossa on yllättäen paljastunut vajaan metrin syvyydestä tie, runsaasti hevosten kavioiden painaumia sekä kärrynpyörien jälkiä.
Aivan juhannuksen alla löytynyt hiekkainen muinaismuisto hymyilyttää ulkopuolisia, mutta arkeologi tietää olla onnesta soikeana pelkistä kavionjäljistä.
"Kyllä siinä hurraata melkein huudettiin", kertoo arkeologisia kaivauksia Oulussa vetävä tutkija Marika Hyttinen Museovirastosta.
"Tosi ihana löytö, mahtavaa, että ne ovat säilyneet. En muista, että kukaan olisi törmännyt tällaiseen aikaisemmin Suomessa. Satuttiin juuri tällaiselle tiealueelle", Hyttinen selittää.
Lahdessa vasta tehdyissä kaivauksissa löytyneet, vähemmän raflaavat lehmän sorkan jäljet taatusti kalpenevat Oulun hevosenkenkien rinnalla.
Hyttisellä on teoria savipohjaisessa tiessä säilyneistä jälkiaarteista. "Kaupunginoja on ehkä tulvinut ja tuonut mukanaan vaalean hiekkakerroksen jälkien päälle. Ehkä se on säilönyt nämä jäljet. Se on onnekas sattuma."
Hiekassa erottuvat syvät, ojamaiset kaivannot peltotieksi arvellun liikenneväylän molemmin puolin. Lisäksi valokuvaajan dokumentointia odottavat kaksi syvää, rinnakkaista kärrynpyörän uraa.
Menestystä huipentavat maaperää koristavat lukuisat, tummanpuhuvat varjot. Joku hetki tosin kului, ennen kuin arkeologit keksivät, että mustuneet kohdat kertovat erikokoisten kuokkien iskuista kivettömässä hiekkamaassa.
Entisaikain keskustakortteli on rajoittunut peltotien laitaan, lähelle nykyistä Isoakatua. Tien vastakkaista laitaa taas on reunustanut peltoalue, jossa viljeltiin oletettavasti heinää ja puutarhakasveja. Pellosta kertoo myös 1700-luvun kaupunkikartta, jonka mukaan Oulu rajoittui tulliaitaan nykyisen Uudenkadun taholla.
Maanantaina Matleena Riutankoski ehti kaivaa vain tunnin, kun vasta arkeologiksi valmistuneen lasta sattui tienpohjan reunassa isohkoon kolikkoon. Äyri Ruotsin valtakunnasta makasi hiekassa vihertäväksi hapettuneella kyljellään. "Kyllä siinä into nousee aina pintaan", Riutankoski huokaa kaikkien runsaan kymmenen päivittäin polviaan piinaavan kaivajan puolesta.
Terhi Taipaleenmäki tavaa kolikon toisen puolen leimasta hitaasti esiin vuosiluvun: "Tuossa näkyy 1761 ja ör ja ristissä kaksi nuolta."
Äyri suljetaan visusti takaisin pieneen muovipussiin. Kolikko lähtee konservoitavaksi Oulun yliopiston arkeologian laboratorioon. Puhdistuksen ja luetteloinnin jälkeen se matkaa Kansallismuseoon.
"Lisää tulee koko ajan, kaikkea mahdollista, rahoja, astianpaloja, eläinten luita, ikkunalasia, lasiesineitä, metalliesineitä", Hyttinen kertoo.
Työkoneet jylisevät jo uhkaavasti kaivauksia suojaavan aidan takana, mutta arkeologit sinnittelevät Otto Karhin puistossa vielä ensi viikon loppuun asti.
Odotuksissa on, että pohjilta löytyisi vielä 1600-luvun rakennusten kivijalkoja. "Otto Karhin puisto on säilynyt arkeologisesti koskemattomana", Hyttinen kertoo.
Oulun palo raivosi vuonna 1822. Sen jälkeen ei puistoalueelle ole rakennettu mitään, sillä se rauhoitettiin suojavyöhykkeeksi paloja vastaan.
Artikkelin lähde Kaleva