Artikkelin lähde Kaleva
Janne Taanila Kaleva
Oulu "Pääsy arkkitehtikouluun oli minulle onnenpotku", sanoo arkkitehti Raimo Ahonen, joka vajaat viisi vuotta sitten jäi pois arkkitehtuurin lehtorin virasta.
Ahosen elämä kytkeytyykin hyvin monella tapaa vuonna 1969 alkaneisiin arkkitehtiopintoihin. Koulutuksen myötä hän paneutui tarkemmin arkkitehtuurivalokuvaukseen, josta tuli harrastuksen lisäksi ammatti. Sittemmin myös opetusura urkeni samalta saralta.
Ahosen kiinnostus rakennettua ympäristöä ja sen historiaa kohtaan piirtyy pitkälle, sillä jo vuonna 1972 hänet palkattiin kuvaamaan Oulun ruutukaava-alueen puukortteleita.
"Se oli urani ensimmäinen ammatillinen tilaustyö, ja valokuvaajan ammattini onkin jatkunut siitä näihin päiviin saakka", Ahonen sanoo.
Muutenkin taideaineet olivat Ahosen opiskeluvuosina kovassa huudossa.
"Eeli Aalto piti meille elokuvakoulutusta ja saimme tehdä ihan oikeita 16 mm:n elokuvia."
Elokuvainnostuksen myötä Ahonen päätyi Suomen elokuva-arkiston jäseneksi, ja samoihin aikoihin elokuvien arkistosarja alkoi pyöriä Oulussa.
"Sama sarja, jota pyöritetään yhä Valveen Studiossa, toimi alkusysäyksenä vuonna 1973 perustamallemme Oulun Elokuvakeskukselle", Ahonen kertoo.
Elokuvakeskuksella oli jo alussa kunnianhimoiset tavoitteet, ja nykyään Valveella on muun muassa Suomen suurin elokuva-alaa käsittelevä kirjasto heti Helsingin arkiston jälkeen.
Elokuvakeskuksen kautta Ahonen ajautui myös ensimmäisten taittotöiden pariin. Sitä perua on hänen graafisen suunnittelun taitonsa, jota on myöhemmin hyödynnetty muun muassa Oulun yliopiston julkaisuista postimerkkeihin saakka.
Taide- ja historiakirjoja Ahonen on suunnitellut itse noin kuutisenkymmentä, ja hän on tehnyt myös laajan valikoiman muita painotuotteita. Valokuvausta käsitteleviä taidekirjoja on kertynyt omaan kirjastoon jo toista tuhatta.
"Tuskin kovin monella yksityisellä keräilijällä on näin suurta valokuvataiteen kirjakokoelmaa, joukossa on nimittäin myös todellisia harvinaisuuksia", Ahonen sanoo.
Hän on lisäksi ollut perustamassa vuonna 1987 Pohjoista valokuvakeskusta ja sitä ennen Rantagalleriaa.
Ahosen ollessa tiiviisti yhdistystoiminnassa mukana tuotiin Ouluun sellaisia valokuvanäyttelyitä, joita ei ole sen koommin nähty. Listaan kuului nimiä kuten Henri Cartier-Bresson, William Klein ja Larry Clark.
"Pakko myöntää että vähän jännitti, kun minun piti soittaa Kleinille Pariisiin ja kysyä, voisimmeko tuoda hänen näyttelynsä Ouluun", Ahonen kertoo.
Ahonen kuvaa edelleen paljon ja kertoo hyödyntävänsä eri kuvaformaatteja kinokoosta laakafilmiin, mieluiten mustavalkoisena.
"Kuvissani väri vie helposti huomion vääriin asioihin, vaikka toki kuvaan myös värifilmille. Digikameroitakin käytän nykyisin yhä enemmän."
Ahonen on tallentanut oululaista kaupunkikuvaa 70-luvulta saakka, ja hänen ensimmäinen oma näyttelynsä järjestettiin 1981 kauppahallin ja kauppatorin miljööstä.
Peter von Bagh hyödynsi Ahosen ottamia kuvia kadonneista elokuvateattereista vasta ilmestyneessä oululaiselokuvassaan Muisteja.
Oulun ohella Ahosta kiehtoo Pariisi ja Aunuksen Karjala, josta on valmisteilla valokuvataidekirja. Ranskassa hän on käynyt jo kymmeniä kertoja 70-luvun alusta lähtien.
"Pariisi on taidekaupunkina niin inspiroiva, että sinne on päästävä aina uudelleen."
Rakkaus Pariisin syttyi jo vuoden 1972 opintomatkalla, ja sittemmin perinteeksi on muodostunut käynti Mois de la Photo à Paris -valokuvatapahtumassa, joka järjestetään säännöllisesti joka toinen vuosi.
Pitkäaikaista toivettansa Ahonen pääsi toteuttamaan syksyllä 2010, kun hänet hyväksyttiin kahden kuukauden visiitille Pariisin taiteilijaresidenssiin.
"Silloin sain kuvata kaikessa rauhassa, ja pääsin tutustumaan syvällisemmin Pariisin taide-elämään."
Tällä hetkellä Ahonen on kiinnostunut oman valokuva-arkistonsa hyödyntämisestä sekä korjausrakentamisesta ja oman Karjasillalla sijaitsevan kotitalonsa kunnostamisesta.
"Näiden puisten pientalojen kanssa touhuaminen ja puutarhan hoito on kesäisin mukavaa puuhaa."
Ahosen saattaa tavata myös kaupungilla kuvaamassa parhaillaan kuumana käyviä purku-urakoita.
"Koskaan ei tiedä, milloin kuvat vanhoista rakennuksista löytävät uuden yleisönsä."
Artikkelin lähde Kaleva