Artikkelin lähde Kaleva
Tamperelaisen Grafiikanpaja Himmelblaun toimitusjohtaja Pertti Ketonen kysyi Miina Äkkijyrkältä (s.1949) olisiko mahdollista, että taiteilija tekisi joskus jotain muuta kuin lehmien ja vasikoitten kuvia. "Seuraavaksi teen sinulle kunnon sonnin", vastasi Äkkijyrkkä asiaa hetken tuumattuaan. Nyt Harmajassa on sitten nähtävillä grafiikanvedos nimeltä Lupsakka poeka. Kaikki esillä olevat Äkkijyrkän teokset ovat tällä kertaa grafiikkaa, jokunen esillä olevista on tuttu parin vuoden takaisesta Galleria 5:n näyttelystä.
Äkkijyrkän lehmien kanssa vuoropuhelevat luontevasti Johanna Havimäen (s. 1978) käytetyistä nahkatakeista muovatut tekstiiliveistokset.
Ensisilmäykseltä ne näyttäytyvät ilmeikkään sympaattisina, hauskoina ja kekseliäästi toteutettuina eläinotuksina. Teoksia voi kuitenkin lähestyä myös eläinoikeudellisesta näkökulmasta.
Taiteilija on tavallaan palauttanut ihmisen eläimeltä ottaman nahan takaisin eläimelle, ympyrä on sulkeutunut. Kannanotosta kielii myös Havimäen ensimmäisen eläinsarjan nimi, Palautus.
Kuvanveistäjän tuotantoa ja sen elementtejä on kiinnostavaa peilata suhteessa hänen taustaansa. Havimäki on ensimmäiseltä ammatiltaan puuseppä ja hän on työskennellyt sekä elokuva- että teatterialalla. Nykyisin hän opiskelee eläinten täyttämistä perehtyen sitä kautta yhä syvemmälle eläimen anatomiaan.
Oululaisille tutun Jaakko Mattilan (s. 1976) visuaalinen maailma on jotain ihan muuta kuin Äkkijyrkän tai Havimäen. Siinä missä naistaiteilijoiden ilmaisu on realistista ja ulospäin pulppuavaa, Mattila liikkuu atomitasolla sukeltaen syvälle abstraktioon.
Hän työstää yksinkertaisia, itseään toistavia muotoja ja valumia sekä toisiinsa sulautuvia värejä. Akvatinta-menetelmällä toteutetut hienosyisen sävykkäät, aineettomat väritutkielmat sekä rytmikkään meditatiiviset maalaukset luovat hillittyä ja kontrastista maisemaa eläinaiheisten teosten ympärille.
Harmajan kesänäyttelyn on tuottanut Grafiikanpaja Himmelblau.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva