Tila virittää tunteen Nahkurissa

ARS Kärsämäki -näyttelyssä paikan merkitys sekä korostuu että katoaa.

Eleonoora Riihinen teksti // Jarmo Kontiainen kuvat

Pienikin muutos tilassa muuttaa kokemuksen. Tuukka Tammisaari keikkuu tikkailla ja asettelee maalausta kahden seinähirren väliin. Tila on tiivis ja maalauksen pystyviivat sulautuvat seinälautoihin.

– Ehkä se ei toimi tässä, taiteilija mutisee ja vaihtaa paikkaa niin, että taulun yläpuolelle tulee tilaa kattoon asti.

– Nyt se on ihan eri asia, ei huonompi, mutta ihan eri asia, tuumaa kollega Aino Lintunen, jonka kanssa Tammisaari jakaa näyttelytilaa Taidetalo Nahkurin galleriaksi muutetussa navetassa.

Tammisaari siirtää maalauksen takaisin alkuperäiseen paikkaan.

ARS Kärsämäki -ryhmänäyttely esittelee 13:tta kertaa nuorten kotimaisten kuvataiteilijoiden töitä. Teemana on tänä vuonna Tila–Tunne.

Taiteen kautta käsitellään tilan ja paikan vuoropuhelua ja konkreettisemmin paikallisuutta ja kotia sekä niihin liittyviä negatiivisia ja positiivisia tunteita.

– Teemana tila ja tunne on monisyinen asia, joka antaa älyttömästi tulkinnanvaraa sekä taiteilijalle että katsojalle, kertoo toinen näyttelyn kuraattoreista, taidehistorioitsija Ennisofia Salmela.

Tulkinnan vapaus näkyy jo ripustusvaiheessa olevan näyttelyn tiloissa. Osa on lähestynyt teemaa tutkimalla konkreettisesti omia juuriaan, joillekin koti on paikasta irrallinen henkinen tila, osa on inspiroitunut Kärsämäestä.

Yhdeksästä taiteilijasta seitsemän asuu Helsingissä, Juho Järvi Tampereella ja Anni Arffman Oulussa.

Päivää ennen avajaisia kaikki eivät ole ripustamassa näyttelyä paikan päällä Kärsämäellä: yksi on Espanjassa, toinen Pariisissa ja kolmas seikkailee Kolumbiassa.

Liikkuminen eri paikkojen välillä on korostunut, ja yksittäisten paikkojen merkitys on vähentynyt. Joskus paikkaa on mahdotonta saavuttaa ja määritellä, kuten Aura Saarikosken valokuvateoksessa Yritys tavoittaa sumun tihein kohta.

Aino Lintunen keskittyy maalauksissaan paikan sijasta tilaan. Hänen Origo-nimisessä työssään kukkamainen kuvio purkautuu raamien ulkopuolelle. Maalaus rajaa oman tilansa.

– Olen muuttanut paljon elämäni aikana. En tunne sitoutuneeni mihinkään paikaan. Paikat ovat siten merkityksettömiä.

Ja toisaalta ne eivät ole merkityksettömiä, osoittaa Tuukka Tammisaari. Nimetön liina -maalaus oli esillä Kluuvin galleriassa, mutta moderni näyttelytila teki siitä taiteilijan mukaan litteän.

– Tavallisessa galleriassa sen voi nähdä jopa formalistisena tutkielmana, kun taas täällä siitä tulee lämmin ja inhimillinen, hieman nostalginen fiilis, Tammisaari sanoo.

– Taide voi tutkia rajankäyntiä tilan ja paikan välillä. Koska tilasta tulee paikka? näyttelyn toinen kuraattori Neetta Eriksson pohtii.

Tila myös arvottaa. Keskellä isoa näyttelyhuonetta, paraatipaikalla sojottaa keppi, jonka päässä on pikkuruinen veistos: miesfiguurin pää. Asetelma virittää koomisen kontrastin.

Kahdessa syvennyksessä on lisää Tammisaaren pienoisveistoksia. Samanlaisiin tiloihin asetetut veistokset asettuvat samanarvoisiksi. Rinnastettuina keskenään on pyhyyttä symboloiva toteemi ja sinihomejuustokimpale.

Noin 2 600 asukkaan Kärsämäki on hykerryttävä paikka pystyttää nykytaidenäyttely. Se antaa oman kerroksensa tämän vuoden teemaa ajatellen.

Kerrostumien kautta asiaa lähestyy Anni Arffman, joka on päällystänyt autiotalosta löytyneitä kuvia kuviollisilla plekseillä, jotka muodostavat tirkistysaukkoja vieraisiin koteihin ja elämiin.

Arffmanin akvarellitöiden kokoelmassa Kainuun värit naishahmoja värittävät Talvivaaran kaivoksen värjäämän maiseman ruosteen ja kuparin sävyt.

Ikkunasta näkyy Piikkilän talon värikäs seinämaalaus. Talon kulmassa nököttävät maalaustelineet. Syntymässä on uusi maalaus, joka muuttaa taas vuodeksi maisemaa nelostien varressa.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi

FAKTA