Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Oulun ylioppilasteatterin 50-vuotishistoriikki on valmis. Historiikin kokosi ja kirjoitti kirjallisuudenopiskelija Reija Glad Oulun yliopistosta.
Oyt teki sen, mikä on monelta kaupunginteatteriltakin tekemättä: oman menneisyyden tallentaminen kansien väliin.
Niinpä teatterin jäljet himmenevät ja usein myös häviävät.
Reija Glad teki ison työn. Historiikki on 120-sivuinen. Glad kävi läpi materiaalia Kalevan arkistosta, Kaltiosta, Ylioppilaslehdestä ja maakuntakirjastosta.
"Ylioppilasteatterilla on laaja arkisto, mutta se on tosi sekava ja sekaisin. Valitettavasti 60-luvun toimintakertomukset ovat kadonneet."
Aukkoja on paikattu haastatteluilla. Äänessä ovat entiset ylioppilasteatterilaiset: eläkkeellä oleva Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Juhani Juustinen, Oulun Tähtisirkuksen taiteellinen johtaja, sirkustaiteen ohjaaja Anna-Kaisa Järvi, Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen, harrastajaohjaaja Seppo Hämäläinen ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Matti-Pekka Heikura.
"Yllätyin siitä, miten pieni kaupunki Oulu on. Kaikki tutut kulttuuri-ihmiset pompsahtivat esille", Glad havaitsi.
Tiedostava ja poliittinen vai ei? Tämä on yksi aihe, jota historiikki käsittelee.
1960-luvulla ylioppilasteatterissa vaikuttanut Juhani Juustinen sanoo, että teatterin tekeminen oli tietoinen kulttuuri-isku: haluttiin avata ovi todellisempaan kulttuuriin, läpi ensi-illoista tutun minkkimuurin.
"Ylioppilasteatteria pidetään vaihtoehtoteatterina, oppositio-
teatterina, ehkä poliittisenakin. Jotkut toivoisivat, että yt olisi mahdollisesti vielä poliittisempi tai yhteiskunnallisempi kuin se nyt on", Reija Glad toteaa.
"Juhani Juustinen naurahti, ettei Oulun yt ollut sitä alkuvuosinakaan. Suurin osa tekijöistä oli arkkitehtiopiskelijoita, hyvien perheiden lapsia. Kun Juustinen ohjasi yt:lle näytelmän Kalpea veljeni 1967 ja laittoi paahtoleivän päälle kinkkua, ylioppilasteatterilaiset katsoivat pahalla. Paahtoleipä oli uusi asia eikä sen päälle etiketin mukaan kuulunut laittaa mitään. Että ei sitä hir-
veän radikaaleja oltu."
Ennen pullamössösukupolvea ehti siis vaikuttaa paahtoleipäsukupolvi.
Poliittinen ideologia näkyi Gladin mukaan hyvinkin avoimesti Oulun ylioppilasteatterin ohjelmistovalinnoissa 70-luvulla.
"Oulu-kohtaisuudesta haluttiin luopua. Tavoitteena oli valtakunnallisuus. Sketsejä esitettiin esimerkiksi Yhdysvaltain imperialismia vastaan", Glad kirjoittaa.
Kari Sallamaan kirjoittama Pohjolan yö - kehitysaluepoliittinen kabaree alkoi tiernapoikien sävelellä lauletulla laululla: "Ja me toivotam’, ja me toivotam’, onnellista ja hyvää riistoa."
Esitys Oma (1970) käsitteli taloudellista valtaa ja sen epäoikeudenmukaisuutta. Naura nuori (1973) pohdiskeli sukupuolisuhteita ja kaksinaismoralistista sukupuolinormia.
Toinen iso kysymys on ollut tila. Ensimmäisenä vuonna teatterilaiset kokoontuivat usein ylioppilaskunnan huoneistossa Rauhalassa myöhään illalla.
"Ylioppilasteatterilla on ollut myös oma mesenaatti rouva Junkkari", Reija Glad kertoo.
"Vuonna 1964 Oulun ylioppilasteatteri sai käyttöönsä hänen omistamansa kellaritilan Albertinkadulla teatterikellariksi ja taidekahvilaksi."
Esiintymispaikkoja olivat Rauhalan lisäksi Pohjakartano, Oulun kaupunginteatterin pieni näyttämö, vanha nuorisotalo osoitteessa Kajaaninkatu 21, Reidarin kabinetti Välkkylässä, Oulun lyseo ja Leipätehdas.
Mielenosoituksessa 1978 ylioppilasteatterilaiset vaativat Rauhalaa heidänkin käyttöönsä.
"Tilakysymystä käsittelevä esitys Me tahdomme Rauhalan vedettiin läpi Rauhalan edessä kolme kertaa."
Historiikin tekijä yllättyi ylioppilasteatterilaisten reippaasta kiertuekulttuurista 70-luvulla. Tänä päivänä kuntavierailuja ei tehdä.
"Viikonloppuharjoituksia järjestettiin naapurikunnissa, esimerkiksi Haukiputaalla. Vuonna 1975 Pelin säännöt esitettiin Kempeleessä, Haukiputaalla, Kärsämäellä ja Pyhäjärvellä asti. Maakunnassa on toimittu silloin enemmän. Olisi tosi hienoa nähdä, jos ylioppilasteatteri kiertäisi yhä", Glad toteaa.
Ylioppilasteatterin odotettiin edustavan teatterin avantgardea.
"Iivari Karjalainen kertoi, että esimerkiksi Tšehovin Karhu-pienoiskomedian loppuun laitettiin konekiväärikohtaus ja sitten näytettiin kaitafilmiä laskiämpärin tyhjentämisestä."
"Toisaalta välillä on kokeilujen kautta - esimerkiksi Faust 1985 - löytynyt oikeasti tosi hienosti uutta. Näistä esityksistä on tullut ylpeyden aiheita."
Tänä päivänä Oulun ylioppilasteatterissa on jäseniä vajaat sata.
Artikkelin lähde Kaleva