Vielä ei ole aika vetäytyä

Leijona-talon uusi yrittäjä Kaisu Marttila toi Merimaarian Tuiraan.

Elina Ursin

Aikuisten naisten vaatetukseen sekä kodin sisustukseen ja kankaisiin erikoistuneen Merimaaria Oy:n toimitusjohtaja Kaisu Marttila viittaa kintaalla eläköitymispuheille. Mieluummin Marttila keittää kahvinsa töissä kuin häärää tyhjänpanttina kotonaan Oulunsalossa.

– Kotona on hyvä, mutta pidän työnteosta. Mahtava henkilökunta ja asiakkaat antavat intoa jatkaa.

Työpäivänsä Marttila aloittaa kauppakierroksella. Ensimmäinen pysäkki on Zeppelinin Merimaaria, mistä matka jatkuu Kaakkurin myymälän kautta Tuiraan ja loppupäiväksi Kirkkokadun liikkeeseen.

– Minä olen meidän roudari ja kuljetan Kaakkurin myymälän yhteydessä toimivasta ompelimosta tavaraa liikkeestä toiseen.

Asiakkaat ja tutut kyselevät hieman huolissaan, eikö rouva vieläkään pääse eläkkeelle.

– Niin kauan kuin jalat toimivat ja pää pelaa, kuljen töissä. Teen tosin lyhyempää päivää.

Kaisu Marttila perusti Merimaaria Oy:n vuonna 2000. Hänen aviomiehensä Jarkko Marttila oli myynyt koko Pukumies Oy:n osakekantansa Arinalle joulukuussa vuonna 1998.

Marimekon tuotteiden myynti irrotettiin Pukumiehestä ja Kaisu Marttilan ensimmäinen oma yritys aloitti Rotuaarin aukiolla. Tällä hetkellä Merimaaria Oy:llä on 15 työntekijää neljässä liikkeessään.

– Jarkko viettää kotona eläkepäiviä ja hoitaa meidän hevosvuokratallia. Jarkko ei ole mukana Merimaariassa vaan se on minun ja lasteni yritys.

Perheen jälkikasvu, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa ovat luoneet omat uransa, mutta Kaisu Marttilan ensimmäinen lapsenlapsi viettää välivuotta ja työskentelee mummin liikkeessä.

– Sieltä se firman nimi juontaa juurensa, lapsenlapsen Merimaarian nimestä.

Marraskuun puolivälissä Marttila avasi neljännen liikkeensä Merikoskenkadun Leijona-talon katutasoon kauan tyhjillään olleeseen liiketilaan. Aikaisemmin samalla paikalla toimi lukkoliike ja sitä ennen kirpputori.

– Lopetimme Paljekujalla jo kesällä. Entisen Kodin Ykkösen liiketila kumisi tyhjyyttään, joten oli aika lähteä pois ja miettiä uutta kauppapaikkaa.

Tuiran myymälä on vilkkaan kadun varrella eikä kilpailevia vaateliikkeitä ole lähimailla.

– Tuirassa on tyhjiä liiketiloja, mutta on niitä keskustassakin. Tällä erää Merimaarian laajentaminen riittää.

Marttila on kokeillut siipiään myös Suomen rajojen ulkopuolella.

– Meidän Hanna kuten myös Kirsti Paakkanen asuivat Nizzassa samaan aikaan. Paakkanen auttoi meitä perustamaan pienen Marimerkko-myymälän kaupunkiin. Kauppa ei kuitenkaan menestynyt, joten lopetimme.

Stockmannin tavaratalon lähtö Oulusta oli Marttilan mukaan suuri menetys, vaikka se kilpailija olikin ja myi esimerkiksi Marimekon tuotteita sekä naisten asusteita. Kuitenkin Stockmannin vetovoima houkutteli asiakkaita myös muihin keskustan liikkeisiin.

Kymmenen pisteen kysymys kuuluukin, miten Rotuaarille saataisiin takavuosien tekemisen meininkiä. Marttilalla ei ole kysymykseen vastausta.

– Rotuaarin liiketilojen vuokrataso on huikea. Vuokrat ovat aivan muuta, kun mennään muutama kortteli Rotuaarilta poispäin. Myös verkkokauppa rokottaa kivijalkamyymälöiden myyntiä.

Marttilan mielestä parempaan päin ollaan Oulun keskustassa menossa ja uusia liikkeitä tulee muun muassa entisen Pukumiehen ja Stockmannin tiloihin.

– Synkkää on ollut, mutta fiilis on kuitenkin valoisampi kuin mitä se on ollut pitkään aikaan.

Fakta

Kaisu Marttila

Syntynyt Oulussa 1944.

Yrittäjä ja Merimaaria Oy:n toimitusjohtaja.

Aviomies Jarkko Marttila, neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Marttila opiskeli Raahen kauppaopistossa.

Työskennellyt muun muassa Pohjalaisen kirjakaupassa, Vakuutusyhtiö Pohjolassa ja Pukumiehessä.

Marttila pyhittää liikenevän aikansa lapsenlapsilleen ja nuoremman tyttärensä Hannan hevosharrastukselle.

Kesäisin Marttilan pariskunta suuntaa moottoriveneen kurssin Oulusta alaspäin Viron vesille.

”Kotona on hyvä, mutta
pidän työnteosta. Mahtava henkilökunta ja asiakkaat antavat intoa jatkaa.”

Toimitusjohtaja Kaisu Marttila piipahtaa joka päivä uuden Tuiran myymälän tiskin takana.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 11.12.2017.