Ainutlaatuinen vesivoima-kokonaisuus
Liisa Laine, teksti
Anne Leppänen, grafiikka
Oulu
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus jätti joulukuussa pöydälle hankkeen Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuurin saamisesta Unescon maailmanperintökohteeksi.
Asiaa haluttiin vielä pureksia kaikista mahdollisista kulmista, mutta maakuntahallituksen puheenjohtajan Matias Ojalehdon (kesk.) mukaan asiaan suhtaudutaan kyllä suopeasti. Seuraava kokous on tammikuun 22. päivä.
Oulujoen kokonaisuuteen kuuluu 16 voimalaitosta yhdyskuntineen Kainuun latvavesiltä rannikolle ulottuvalla vyöhykkeellä. Lisäksi siihen kuuluvat Oulun ja Kajaanin kaupunkien modernit koskikeskukset.
Esiselvityksen mukaan kyseessä on elävä, moderni kulttuuriperintö, jossa voimalaitokset ovat edelleen merkittävä osa suomalaista energiantuotantoa ja yhdyskunnat vetovoimaisia asuinalueita.
Unescon maailmanperintökohteiden Suomen aielistaa päivitetään ensi vuonna. Oulujoen kokonaisuus olisi siitä tehdyn esiselvityksen mukaan erinomainen lisä maailmanperintökohteisiin.
– Oulujoen vesistön tarina täydentäisi maailmanperintöluetteloa esimerkkinä toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden arvovalinnoista, vesivoimalaitosarkkitehtuurin kehittymisestä sekä rakennetuista maisemakokonaisuuksista, selvityksessä todetaan.
Kokonaisuus on myös hyvin kompakti, todella korkeatasoisesti toteutettu ja erittäin hyvin säilynyt.
Kaiken lisäksi rakentaminen ja siihen osallistuneiden ihmisten elämänpiiri on kattavasti dokumentoitu ja tarinallinen.
Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuuri on jälleenrakennuksen lisäksi pohjoisen teollisuushistorian keskeinen monumentti. Rohkea hanke kertoo aikakauden optimismista ja horjumattomasta uskosta modernin tekniikan mahdollisuuksiin.
Lähes alkuperäisenä säilynyt rakennusperintö on myös osoitus arkkitehtien ja insinöörien luovuudesta sekä työn laadusta.
– Se on osa samanaikaista maailmanlaajuista ilmiötä, mutta listoilla ei ole vielä kohteita, joissa energiatuotantoon ei välittömästi liity jotain teollisuutta, toteaa esiselvityksen tekijä, arkkitehti Veli-Pekka Huhmo.
Suomen aielistaan tulee tarjolle muitakin ehdokkaita. Kansalliselle aielistalle pääseminen ei sekään vielä takaa, että automaattisesti tulisi valituksi maailmanperintökohteeksi.
Hyvät mahdollisuudet sillä silti olisi, sillä Huhmon mukaan Suomi valmistelee esityksensä poikkeuksellisen huolellisesti.
Lähes alkuperäisenä säilynyt rakennusperintö on myös osoitus arkkitehtien ja insinöörien luovuudesta sekä työn laadusta.
Prosessi kestää viidestä kymmeneen vuotta ja sinä aikana selvitetään tarkemmin, mitä kohteen maailmanperintöarvot todella ovat. Ne nimetään ja niiden säilyttämiseen sitoudutaan.
– Arvot määritetään kohdetta tutkimalla, mutta ennen kaikkea vertaamalla kaikkiin muihin kohteisiin maailmassa. Maailmanperintökohde on oman lajityyppinsä parhaista paras, toteaa Huhmo.
Maailmanperintökohteena oleminen ei sinänsä enää aiheuta kohteelle muutoksia. Suojelu pitää olla sitä ennen paikallisesti järjestetty.
Oulujoen voimalaitoskokonaisuus on jo tällä hetkellä valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY) ja esimerkiksi Muhoksen Leppiniemi vuonna 2014 kaavalla suojeltu.
Esiselvitystyöhön osallistui laaja työryhmä, joka edusti yli 25 asiantuntijatahoa. Mukana olivat myös voimayhtiöt ja elinkeinoista kalastus historian kautta. Asukkaillakin oli välillinen edustus.
Maailmanperintökohteeksi pääsemisen perusedellytys on, että alueen ihmiset, kiinteistönomistajat ja toimijat sitoutuvat hankkeeseen.
Samaan aikaan maakuntahallituksessa on käsittelyssä myös toinen hanke, joka koskee Liminganlahden ja Perämeren aapasoiden syntysijaa.
fakta
Unescon maailman-perintökohteet Suomessa
Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta.
Kuusi niistä on kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde.
Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä.
Kohteet ovat:
1. Suomenlinna
2. Vanha Rauma
3. Petäjäveden vanha kirkko
4. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas
5. Sammallahdenmäki (muinaisjäännösalue Raumalla, entisessä Lapin kunnassa)
6. Struven kolmiomittausketju
7. Merenkurkun saaristo
Voimayhtiö valisti vuonna 1948 Jylhämän rakentajia havainnollisin esimerkein siitä, millainen on siisti kämppä ja millainen ei.
Utajärven idyllinen kirkonkylämaisema muuttui radikaalisti, kun alakanavaa jatkettiin 11 kilometrin mittaiseksi vuonna 1956.
Pällin voimalaitosalueen lasten elämää helteisenä kesäpäivänä. Pällin voimala valmistui vuonna 1954.
Leppikosken voimalaitos 1963.
Artikkelin lähde Kaleva 28.12.2017.