Tyylien taitajaa kiinnostaa ihminen
Anna Kilponen
Helsinki
Kun marraskuun märästä ja harmaasta astuu kuvittaja Sanna Pelliccionin kotiin, tuntee tulleensa täysin vastakkaiseen todellisuuteen. Hänen kotinsa Helsingin Käpylässä, entisessä olympiakylässä on tulvillaan värejä: oranssia, turkoosia, keltaista ja vihreää.
Runsas ja rönsyävä on värimaailma myös kuvittajan lukuisissa lastenkirjoissa, joita hän on tehnyt muun muassa Eppu Nuotion, Katri Tapolan, Vuokko Hurmeen ja Reetta Niemelän kanssa.
Lasten luonto- ja runokirjoja, Onni-poika-sarjaa perheen pienimmille, kirjoja murrosikäisille – Pelliccioni on levittänyt tuotantoaan olohuoneen pöydälle. Hän on tuottelias monenlaisen tyylin taitava kuvittaja, jonka viimeisimpiä töitä on Peukalon käsikirja – tietoa vanhenemisesta lapsille.
– Minua kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan ja erityisesti ne kaikkein viisaimmat ihmiset eli lapset, Pelliccioni sanoo.
Tie kuvittajaksi ei ollut suoraviivainen. Oulusta kotoisin oleva Sanna Pelliccioni kouluttautui ensin biologian ja maantiedon opettajaksi. Hän on tehnyt myös luontokartoitusta.
– Se oli katastrofaalista, sillä eksyin toistuvasti metsässä. Minulla on niin huono suuntavaisto. Tuntui väärältä määrittää kasveja, sillä olisin halunnut vain maalata maisemaa.
Pelliccioni on asunut myös miehensä kotiseudulla Keski-Italiassa Adrianmeren rannalla. Siellä hän teki luontokuvittajan töitä.
– Ensimmäiset luontokuvitukset tein Bolognan luonnonsuojelualueelle. Kun tulimme Suomeen, tein kansallispuistolle ja kunnille paljon luontopolkukuvitusta, ja teen niitä edelleen.
Luontokuvituksessa Sanna Pelliccioni on voinut hyödyntää luovuuttaan mutta myös biologin koulutuksesta on ollut hyötyä, sillä niissä lajien pitää olla helposti tunnistettavissa.
– Olen kuvittanut Reetta Niemelän kirjoittaman tietokirjasarjan Nähdään majalla. Siinä olen esimerkiksi piirtänyt voikukan lehden niin, että siitä välittyy se, miltä se tuntuu kädessä. Riippuu aina kohderyhmästä ja työstä, kuinka tarkasti ja millä tyylillä kuvitan.
Ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin vuonna 2005 Pelliccioni yritti etsiä omalle vauvalle kirjaa, jossa olisi helposti hahmotettavia kuvia.
– Kun sellaista ei löytynyt, päätin itse tehdä vauvalleni tervetuloa maailmaan -kirjan. Olin aina haaveillut lastenkirjan teosta. Paolo-vauvan oma kirja oli juuri sellainen kuin halusin.
Perhe on paljon Italiassa, ja Pelliccioni on käynyt seitsemänä kesänä Maceratan yliopistolla usein kansainvälisten kuvittajien, kuten Javier Zabalan, opissa.
– Joissakin arvioissa on sanottu, että kuvitustyylini ei ole suomalainen. En halua rajoittaa tyyliäni, sillä elämä on lyhyt.
Kulloinenkin tyyli alkaa hahmottua vasta sitten, kun hän saa eteensä aiheen tai valmiin tekstin. Välillä Pelliccioni tekee ensin kuvat, jonka jälkeen kirjailija ryhtyy työhönsä.
Pelliccionin oma kirjasarja Onni-pojasta on pian kasvanut 13-osaiseksi. Kirjan päähenkilö on varttunut kirjojen myötä vauvaikäisestä eskarilaiseksi. Sitä Pelliccioni ei vielä tiedä, meneekö Onni vielä jossakin kirjassa kouluun.
Alkujaan hänellä oli ajatus mahdollisimman selkeistä kuvista, jotka imaisisivat pienen lapsen huomion.
– Kuvissa voin tuoda monenlaista elämää ja perhettä esiin. Haluan tuoda kirjoihini muitakin lapsia kuin vain valkoihoisia ja sinisilmäisiä. Muutenkin vähemmistöjen ja naisten asema tulee näkymään kirjoissani, Pelliccioni toteaa.
Onni-sarjaa on käännetty myös kiinaksi ja koreaksi. Yhdessä kirjailija Katri Tapolan kanssa tehdyt kirjat Pieni Prinssisatu ja Pieni Prinsessasatu on puolestaan käännetty arabiaksi. Sarjan kolmas osa, Toiveretki, muuntui myös näyttelyksi.
Kirjaan liittyvä toiminnallinen näyttely on kulkenut parin vuoden ajan etelästä pohjoiseen, ja tänään se saapuu Kiiminkiin Oskari Jauhiaisen galleriaan.
Se koostuu kirjan kuvituksista sekä neljästä tilasta, joita ovat beduiiniteltta, suomalainen metsälampi, tuoksuva ruusutarha ja lukunurkka. Siihen liittyy pedagoginen opastus, joka on käännetty ruotsiksi, persiaksi ja kurdiksi.
Kirjojen kuvituksien ohella Sanna Pelliccioni suunnittelee kangaskuoseja ja keittiötuotteita sekä tekee seinämaalauksia yksityisille ja julkisiin tiloihin. Työn alla on seinämaalaus Kallion kirjastoon.
Aikuisillekin hän kuvittaisi mielellään, mutta Suomessa sitä ei pääse kovin usein tekemään.
– Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa kuvitetaan paljon enemmän aikuisille kuin täällä. Olisi ihana tehdä esimerkiksi novelli- tai runokuvituksia.
Parhaillaan hän tekee tekstitöntä kirjaa. Idean hän sai Italiasta Lambedusan saarelta, jonne on koottu tekstittömien kirjojen kokoelma, jota esimerkiksi pakolaiset voivat hyödyntää.
– Tekstittömässä kirjassa kiehtoo se, että jokainen lapsi voi kertoa ja tulkita tarinan itse, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn kieleen. Pääosan varastaa lapsi.
Suomalais-arabialainen Toiveretki-näyttely Kiimingissä, Galleria Oskari Jauhiaisessa 8.12.–13.1.2018.
fakta
Sanna Pelliccioni
Kuvittaja-kirjaiija.
Syntynyt Oulussa, asuu Helsingissä.
Perheessä aviomies sekä 9- ja 12-vuotiaat lapset Carlo Olavi ja Paolo Onni.
Luonnontieteiden maisteri (FM) Oulun yliopistosta. Opiskellut Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa ja graafista suunnittelua Tampereella.
Julkaissut 12 Onni-poika -kirjaa, tekeillä on sarjan 13. osa. Työskennellyt ja julkaissut lastenkirjoja useiden eri kirjailijoiden kanssa.
Kuvittanut myös romaanin kansia sekä suunnitellut muun muassa kangaskuoseja, lavastuksia ja luontopolkuja. Pyörittää omaa kuvitukseen keskittynyttä Bombotti-yritystään.
Sanna Pelliccioni haluaa nostaa esiin asioita, joista ei perinteisesti ole puhuttu. Hänen mielestään lapsella on oikeus tietää vaikkapa pölyttäjien sukupuutosta tai kuolemasta, mutta ne pitää kertoa lapselle sopivalla tavalla.
Sanna Pelliccioni suunnittelee myös kodin sisustustuotteita julisteista tarjottimiin. Oikeanpuolimmainen on keväällä ilmestyvän Parasta laatua, siskovoimaa nyt ja aina -kirjan kuvitusta.
Artikkelin lähde Kaleva 08.12.2017.