Sillialus houkuttelisaariston nuorisoa
Tarinoita menneisyydestä
Hailuotolainen Helvi Isola-Pernula (1908–1962) lähti neitosena monen muun nuoren tapaan sillinpyyntiin Islannin vesille 1930-luvun lopulla. Sesonkityö sillilaivalla oli haluttua. Sillinpyynnissä nuoret pääsivät näkemään maailmaa Hailuotoa kauemmaksi. Myös hyvä palkka houkutteli. Töitä aluksella tehtiin kolme kuukautta yhtä mittaa.
Pyyntimatka alkoi ja päättyi Hankoon. Helvi Isola-Pernula työskenteli sillilaivalla kesällä 1937 tai 1938 – täyttä varmuutta vuodesta matkalta säilyneiden kuvien tiedoissa ei ole.
Sukunimi Isola-Pernula johtui siitä, että varsinaisen sukunimen lisäksi Hailuodossa käytettiin myös talon nimeä. Helvi Isola oli kotoisin Hailuodon Ojakylän Pernulan talosta.
Emäaluksena sillinpyynnissä toimi s/s Petsamo. Lilja Malin (omaa sukuaan Pulli) kuvaa Seiskarilainen-lehdessä (6/1995) laivaa valtavaksi. Sen kerrottiin olevan Euroopan suurin rahtialus. Nuotat silliparviin heitettiin moottoriveneistä, joita oli mukana 25 paria eli yhteensä 50 venettä.
– Meitä sillityössä olevia oli laivalla 300 miestä ja 150 nuorta tyttöä. Naiset majoitettiin 25-hengen huoneisiin. Vapaa-aikana tehtiin paljon käsitöitä. Ole merkkausta, kutomista ja virkkausta. Matkalla valmistui moni villapusero ja pöytäliina pitseineen. Olihan meillä aikaa tehdä käsitöitä, kun matka Suomesta Islannin vesille oli pitkä, Lilja Malin muisteli.
– Mutta ei aina tehty käsitöitä. Siellä poikaystävä löytyi hyvin nopeasti. Läheinen ystävyys oli kuitenkin kielletty. Tytöt eivät saaneet mennä miesten hytteihin, eikä miehet naisten hytteihin. Illalla kello kymmeneltä suljettiin ovat, silloin enää ei kannelle ollut asiaa.
Menomatkalla Islannin vesille alus poikkesi Puolassa, jossa nuoret pääsivät Gdynian torille. Tanskan salmien läpi laiva kulki yöaikaan, jolloin annettiin ihailla rantoja. Laivan vesivarastot täytettiin Norjassa vuonon pohjassa. Reykjavikin satamassa Islannissa työntekijät eivät päässeet maihin.
– Kalaranta oli täynnä kärpäsiä, kun siellä turskaa kuivasivat.
Nuotanveto kuului miesten hommiin. Naiset puolestaan perkasivat kalat. Silloin kun kalaa tuli, työtä laivalla tehtiin yötä päivää. Pisin yhtäjaksoinen työrupeama kesti kolme vuorokautta.
– Työ ei tuntunut raskaalta, olimmehan kaikki tottuneet ruumiilliseen työhön, Malin sanoi.
Nuorista palkka tuntui loistavalta. He saivat peruskuukausipalkkaan lisäprosentteja kulloisenkin päivän saaliin mukaan. Seiskarilaisten tavan mukaan nuori antoi palkkarahansa isälleen.
– Kun annoin omat tienestini isälleni, muistan hänen sanoneen, ettei hänellä pitkään aikaan ollut ollut niin paljon rahaa.
Oululainen kirjailija Joni Skiftesvik on kuvannut (Merimieskirkko-lehti 130/2013) Petsamo-laivaa uivaksi säilyketehtaaksi. Seiskarilaisten muistelusten mukaan pienemmät laivat hakivat laivaan kertyneestä kalansaaliista osan pois Suomeen jo kesän aikana.
Laivassa työskenteli oma keittiöhenkilökunta, jotka kaikki olivat miehiä. Laivassa oli koko pyyntimatkan myös mieslääkäri sekä sairaanhoitajanainen. Lilja Malin piti ruokaa monipuolisena ja parempana mihin hän oli tottunut Seiskarin saarella. Seiskari kuului Suomelle 1930-luvulla, mutta se jouduttiin luovuttamaan itäisen Suomenlahden ulkosaarten Suursaaren, Tytärsaaren ja Lavansaaren ohella Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa 1940.
Petsamo-laivan omisti loviisalainen laivanvarustaja Ragnar Nordström (1894–1982). Alus oli torpedoitu eli sotakelpoinen. Nordström oli Saksassa koulutettu jääkäriupseeri, jota innoitti heimoaate ja venäläisviha. Nuorena luutnanttina Nordström menetti oikean kätensä sisällissodan taistelussa Lempäälässä keväällä 1918.
Liikemiehenä Nordström sijoitti 1930-luvulla kalastusaluksiin sekä kalajauhotehtaaseen Petsamossa, minkä tutkijat ovat arvioineet palvelleen Nordströmin työtä Suur-Suomen puolesta.
Erkki Hujanen
Fakta
Kalakauppaa hallissa 40 ja 10 vuotta
Silli elää Pohjois-Atlantin vesillä suurissa parvissa. Samaa heimoa ovat silakka, kilohaili, sardiini ja anjovis.
Aitoa, kokonaista rasvasilliä pyydettiin ja tuotiin suomalaisaluksilla Suomeen 1970-luvulle asti.
Nuotalla pyydetty silli kuljetettiin moottoriveneillä emäalukseen, jossa päät katkaistiin ja suolet perattiin. Kokonaiset kalat suolattiin jo laivalla puutynnyreihin.
Oulun kauppahallin kaksi kalakauppiasta Minna Pekuri ja Jussi Haanpää kertovat, että tämän joulun tynnyrisilli tulee Norjasta.
Kokonainen silli sopii parhaiten kotitekoisen lasimestarinsillin valmistukseen.
Pekurin kalaliike täytti tänä vuonna 40 vuotta, Haanpään kalaliike aloitti kymmenen vuotta sitten.
Minna Pekurilla on jo 31. joulu perheyrityksen kalatiskin takana. Isä Pekka Pekuri kalasti aikoinaan etupäässä silakkaa Siikajoen Tauvossa. Äiti Pirjo työskenteli leipurina Huovisella. Vuonna 1977 he perustivat kalakaupan kauppahalliin.
Jussi Haanpää työskenteli Hannu Kuhan kalaliikkeessä, kun Kuha houkutteli Haanpäätä jatkamaan. Jussi otti kalakaupan nimiinsä 25-vuotiaana 2007.
”Haasteellista, mutta palkitsevaa ja sesonkipainotteista. Joulu on kiireisin aika, jolloin tehdään kuukausien työ”, Jussi Haanpää sanoo.
Vasemman puoleinen nainen on hailuotolainen Helvi Isola-Pernula, joka kävi 1930-luvun lopulla sillinpyynnissä Islannin vesillä. Vieressä tuntematon nainen, edessä Arvo Haapala.
Artikkelin lähde Kaleva 17.12.2017.