Potuistaan ylpeä kunta juhlii 150:tä vuottaan
Daniel Wallenius
Tyrnävä
Kun kyselee keskipäivän aikaan Tyrnävän kirkonkylällä liikku-
jien mietteitä, vastauksista korostuu kaksi asiaa. Hämmästyttävän moni on matkalla hammaslääkäriin tai sieltä pois. Ja tyrnäväläisyyteen kuuluu ystävällisyys sekä tuntemattomien toivottaminen avosylin tervetulleeksi.
– Tuon voin allekirjoittaa. Välillä itsekin yllätyn siitä, miten hyvin uustyrnäväläiset juurtuvat tänne, sanoo Tyrnävän kunnanhallituksen puheenjohtaja Minna Matinlauri.
Matinlauri itse on uusvanha tyrnäväläinen. Hän muutti vuosituhannen vaihteessa pois, mutta palasi kymmenkunta vuotta sitten takaisin. Uustyrnäväläisten kotiutumisen lisäksi häntä yllättää se, miten moni Tyrnävällä kasvanut palaa kuntaan.
150 vuotta tänä vuonna täyttävä Tyrnävä vetää väkeä. Sen asukasluku on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun jälkeen. Vuosituhannen vaihteessa kuntaan liitetty pienempi naapuri Temmes kasvatti asukaslukua noin 700 asukkaan verran. Loppu kasvu on syntynyt muuttoliikkeestä.
Kasvu näkyy myös Tyrnävän maisemassa. Kunnalle ominaiset peltolakeudet ovat säilyneet, mutta omakotitaloja on runsaasti aiempaa enemmän ja kirkonkylän rakennukset ovat alkaneet kasvaa korkeutta. Kerrostalojakin löytyy jo pari.
– Kun muistelee 1980-lukua, kyläkuva oli paljon harmaampi, Matinlauri sanoo.
Kun Matinlauri puhuu Tyrnävästä ja tyrnäväläisistä, hänen puheensa vilisee maanviljelykseen liittyviä vertauksia. Ja erityisesti niissä viitataan perunanviljelyyn.
– Joku voi naureskella sille, mutta me olemme ylpeästi pottupitäjä. Se on ollut pitkään osa meitä ja pitänyt pinnalla vuosia. Ei voi kuin toivoa, että suomalaiset söisivät jatkossakin perunaa, Matinlauri sanoo.
Vaikka koko Suomea mullistanut rakennemuutos on jyllännyt Tyrnävälläkin, on kunnan työpaikoista yhä noin 20 prosenttia alkutuotannossa.
Vielä 1980-luvulla määrä oli yli puolet, mutta kun vertaa koko maan keskiarvoon, muutamaan hassuun prosenttiin, Tyrnävää voi hyvällä syyllä pitää maaseutu- tai tosiaan perunapitäjänä.
Potut ovat vallanneet jopa kunnan sloganin. ”Laatumukuloita pelloilta ja pirteistä”, se kuuluu. Voisiko kunta olla tunnettu muustakin kuin perunasta?
Varmasti voisi, Matinlauri sanoo. Hän nostaa esiin vanhan meijerialueen ja sen kulttuuritarjonnan, Rantaroustin koulun uudenlaisen oppimisympäristön, jota on tultu ihailemaan kauempaakin ja sanoo, että Tyrnävä voisi panostaa matkailuun – perunalla tai ilman.
Tyrnävä on juhlinut syntymäpäiviään pitkin vuotta, mutta tällä viikolla huipentuvat sekä kunnan syntymäpäiväjuhlat että Suomen 100-vuotisjuhlat.
Maanantaina oli kunnanvaltuuston juhlakokous, jonka juhlapäätös oli uusi kevyen liikenteen silta. Eilen tiistaina puolestaan oli muun muassa perinteinen yhdeksäsluokkalaisten itsenäisyyspäivän vastaanotto kunnantalolla. Varsinainen pääjuhla on tänään puoliltapäivin Kirkkomännikön koululla.
Matinlauri ennustaa, että 150 vuoden päästä vietetään itsenäisen Tyrnävän 300-vuotisjuhlaa.
– 150 vuotta on niin pitkä aika, että niin kauas on vaikea nähdä. Mutta uskon, että väkiluku on kasvanut, työpaikkoja ja sitä kautta elinvoimaa on tullut lisää ja koulutustarjonta on parantunut.
Fakta
Useiden kuntien juhlavuosi
Suomen 100-vuotisjuhlien lisäksi useat kunnat viettävät tänä vuonna 150-vuotissyntymäpäiviään.
Syynä on vuonna
1865
annettu kunnallisasetus, jolla erotettiin kuntien hallinto seurakuntien hallinnosta.
Tällöin perustettiin maalaiskunnat, joille annettiin laaja itsehallinto. Asetuksen antamisesta kuntien toiminnan käynnistämiseen meni jokunen tovi.
Pohjois-Pohjanmaalla 150-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna Tyrnävän lisäksi Kempeleessä, Lumijoella, Nivalassa, Sievissä ja Ylivieskassa.
Oulainen juhli jo viime vuonna ja Haapajärvellä 150 vuotta tulee täyteen ensi vuonna.
Haapajärvi tosin juhlii myös tänä vuonna, sillä siellä juhlitaan kaupungiksi tulon 40 vuotta.
Omassa kastissaan on 540 vuotta täyttävä Liminka, jossa itsenäisyyttä lasketaan seurakunnan itsenäistymisestä alkaen.
Lapissa 150-vuotispäiviään juhlivat Tervola, Pello ja Kolari, Kainuussa puolestaan Puolanka, Ristijärvi ja Suomussalmi.
Artikkelin lähde Kaleva 06.12.2017.