Kunnallisneuvos vaikutti vuosikymmenet Lumijoella

Kuolleita

Pentti Pönni. Kunnallisneuvos Pentti Pönni kuoli 8. lokakuuta Lumijoella. Hän oli syntynyt 3.1.1932 Ylämaalla.

Pentti Pönni vietti ensimmäiset vuotensa Ylämaan pitäjässä Timperilän kylässä. Hän joutui lähtemään evakkoon kolmesti. Ensimmäisen kerran 8-vuotias Pentti auttoi äitiään lastaamaan perheen omaisuutta rekeen 1940 talven kovassa pakkasessa. Kiireisempi lähtö tuli juhannuksena 1941 evakkopaikasta Ylämaalta Villähteelle. Lokakuussa kyläläiset pääsivät Timperilään takaisin – tyhjään, poltettuun kylään. Kaikki piti aloittaa alusta.

Pönnin isä kuoli pojan ollessa 10-vuotias ja pojan piti ottaa yhä enemmän vastuuta erilaisista töistä sekä perheen asioista. Siitä alkaen vastuunkanto oli Pönnille elämässä aina selviö. Kesällä 1944 piti Pönnin lähteä kolmannen kerran evakkoon, kun oma kotiseutu luovutettiin venäläisille. Evakkojuna vei heidän perheensä Kiikalan asemalle, mutta Pönni suostutteli äitinsä jatkamaan matkaa perheineen Liminkaan sukulaisten luo.

Sopeutuminen Pohjanmaalle ei ollut helppoa. Evakkoon lähteneet ihmiset olivat menettäneet kaiken. Ihmiset Pohjanmaalla olivat erilaisia ja rahakin oli tiukassa.

Nuoruusaika meni sodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa Limingan lakeuksilla. Pyyvilän talosta muutettiin omaan kotiin, Yli-Toppilaan, jonka leskiäiti oli ostanut. Pönni kävi Ruukissa Maamieskoulun. Varusmiespalvelun hän suoritti Kotkassa. Nuorten riennoista hän löysi vaimon ja muutti Lumijoelle kotivävyksi.

Pietin tila sai hänestä ahkeran isännän, joka teki töitä yömyöhään ja rakensi vähitellen vaimonsa pieneksi jaetun kotitilan yhdeksi Lumijoen suurimmista tiloista. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista suku laajeni seitsemään lastenlapseen ja kahdeksaan lastenlastenlapseen.

Pönni valittiin Lumijoelle raittiuslautakuntaan 1962. Siitä alkoi tehtävät lukuisissa luottamustehtävissä.

Pönni oli perustamassa vesijohtoa Lumijoelle 1960-luvun alkupuolella muutaman miehen kanssa. Osa kyläläisistä nauroi moiselle vesihömpötykselle ja osa oli vihainenkin, eikä antanut vetää vesijohtoja mailleen. Vähitellen ihmiset huomasivat vesijohdon tuoman helppouden ja yhtäkkiä kaikki halusivat oman vesijohdon.

Vaikka maanviljelys olikin mieluisaa, niin luottamustoimet antoivat lisää sisältöä elämään ja niiden kautta hän pääsi osaltaan vaikuttamaan kylän kasvuun yli viiden vuosikymmenen ajan.

Kunnanhallituksessa Pönni oli vuosina 1977–1984 ja uudelleen 2001–2004. Valtuuston varapuheenjohtajan paikalla hän oli 1985–1986 ja puheenjohtajana vuodesta 1987 vuoteen 2000. Kaikkiaan Pönni istui kunnanhallituksen ja -valtuuston kokouksissa 28 vuoden ajan.

Lisäksi hän toimi eri luottamustehtävissä seutu- ja maakuntatasolla sekä osuuspankkien hallinnossa. Maalaisliiton ja myöhemmin Keskustapuolueen paikallisyhdistyksessä Pönni toimi puheenjohtajana vuosia ja puoluevaltuuston kokouksetkin tulivat hänelle tutuiksi. Myös maataloustuottajajärjestön hallinnossa Pönni oli pitkään mukana.

Ansioistaan Pönnille myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi 1989 ja Tasavallan Presidentti myönsi hänelle kunnallisneuvoksen arvonimen 2002.

Pentti Pönni jätti erittäin suuret jalanjäljet rakkaan 150-vuo­tiaan kotikuntamme ja sukunsa historiaan.

Marja Pönni

Kirjoittaja on Pentti Pönnin tytär.

Artikkelin lähde Kaleva 09.12.2017.