Mustan komedian kertoja
Maija Pylväs
Kun oululainen elokuvantekijä Aleksi Puranen, 39, kirjoitti aikoinaan kouluaineita, asia-aiheet eivät kiinnostaneet, vaan poika halusi uppoutua fiktiivisten, hauskojen tarinoiden maailmaan.
Tarinankerronta vei mennessään ja kaikista omimmaksi tyylilajiksi on vuosien varrella muotoutunut musta komedia.
– Minua kiehtovat sellaiset asiat, jotka ovat sen verran kipeitä, että pitää miettiä, saako tälle nauraa. Toisaalta komedia on älyttömän vaikea laji. On vaikeaa saada ihmiset hyvälle tuulelle ja nauramaan, Puranen aloittaa.
Esimerkiksi yhdeksän minuutin lyhytelokuva Upottavaa (Swamp affair) kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, joka hillanpoimintareissulla jää jumiin suohon: suhteessaan jumissa oleva mies ja nainen jäävät myös konkreettisesti jumiin.
Upottavaa on valittu tänä vuonna useille ulkomaisille elokuvafestareille ja se on voittanut parhaan komedian palkintoja.
Poikkeus Purasen tuotannossa on ensi vuonna ilmestyvä Wheels of Freedom -dokumenttielokuva, joka kertoo Ville Jaarannon sähköpyörätuolimatkasta Oulusta Lissaboniin.
Puranen tutustui Jaarantoon toimiessaan hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Päähenkilön omana agendana dokumentissa on vammaisten oikeudet.
– Alkoi haiskahtaa, että tässä olisi elokuvan ainekset ja hyvin pian sain myös tuottajan kiinnostumaan. Siinä mielessä tämä on isoin projektini, että olen ollut siinä alusta loppuun asti mukana.
Suurin osa Purasen tekemistä elokuvista on pienen budjetin elokuvia. Rahallisesti suurin tuotanto on helmikuussa ensi-iltansa saava, pikkukylän hevimetallibändistä kertova Hevi reissu, jossa Puranen on yhtenä käsikirjoittajana.
– Komedian lisäksi kiehtoi tietysti aihe, koska alle kouluikäisestä asti olen heviä kuunnellut.
Tällä hetkellä viritteillä on myös rikoselokuva Kaira sekä kahdeksanosainen rikossarja Pink Snow. Joulukuun alussa Elisa Viihteellä alkoi pyöriä Oulussa ja napapiirillä kuvattu Ferdie!-joulukalenterisarja.
– Vaikka dokkarilla olenkin saanut isommalla tavalla niin sanotusti pään auki, fiktioelokuvan tekijäksi itseni miellän. Haaveena on kokonaan itsekirjoitetun, pitkän fiktioelokuvan ohjaaminen.
Kellon Kiviniemessä kasvanut ja siellä jälleen asuva Puranen viihtyy lapsuuden kotikylässään. Vaikka elokuva-alan rahoituspäättäjät ovatkin Helsingissä, mies kokee pystyvänsä tekemään töitään yhtä lailla kotoakin.
Hyvin usein töitä tulee tehtyä myös kotisohvalta.
– Käsikirjoittaja voi maata sohvalla mietteissään ja sanoa olevansa töissä. Työ on todella paljon ideointia ja hahmottelua. Välillä naputetaan koneella ja sitten taas mietitään. En ehkä ole maailman sosiaalisin luonteeltani, mutta kuvauksissa on kuitenkin mukavaa. Kun pääsee toteuttamaan tekstiä, se on aina hieno kokemus.
Kun ideointi tökkii, Puranen lähtee pitkille kävelylenkeille merenrantaan. Meri elementtinä kiehtoo elokuvantekijää.
– Olen kasvanut puolen kilometrin päässä merenrannasta, joten olisi jännä saada se jollain lailla mukaan.
Juttu on julkaistu myös Kale!
-lehdessä.
Näköislehti osoitteessa
kaleva.fi/luekale
Aleksi Purasen haaveena on kokonaan itsekirjoitetun, pitkän fiktioelokuvan ohjaaminen.
Artikkelin lähde Kaleva 07.12.2017.