Linnut ovat läsnä aina
luonnossa ja törmäytetään erilaisia kielenkäytön tapoja.
Anna Kilponen
Helsinki
Helsinki-Vantaan lentokentän saapuvien aulaan tullaan vain käymään. Sitten pyrähdetään pois kuin varpuset. Tsirp tsirp – tuttu ääni vain puuttuu.
Kirjailija Pauli Tapio on juuri lennähtänyt Lontoosta, mutta ehtii hetkisen istahtaa matkalaukkuineen. Hänellä on takanaan reilun viikon mittainen matka ympäri Isoa-Britanniaa.
Tapion Varpuset ja aika -runo-teos on saanut kriitikoilta runsaasti kiitosta, ja pisteenä iin päälle tuli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto. Noteeratuksi tuleminen merkitsee uransa alussa olevalle kirjailijalle paljon, sillä etenkään runoteoksille huomio ei ole itsestään selvää. Tapio toivookin, että hänen esimerkkinsä lisäisi myös yleisempää kiinnostusta runoutta kohtaan.
Kun ehdokkuus arvostetussa kirjallisuuskilpailussa tuli, sanoo Tapio jännittäneensä ”ihan kauheasti”.
– Vaikka kuinka yritin selittää itselleni, että voitto ei ole pääasia, tempaisi se jotenkin mukaansa. Kirjallisuuskilpailut ovat paikallaan, kunhan ne nostavat esiin kirjaa eivätkä henkilöä.
Iso-Britannia on Pauli Tapiolle tärkeä paikka, sillä hän on asunut ja käynyt koulua 8–12-vuotiaana Länsi-Lontoon Twickenhamissa. Perhe muutti sinne Rautaruukin palveluksessa olleen isän työkuvioiden vuoksi.
– Minulla on läheinen suhde maahan. On hienoa, kun pääsee käyttämään kieltä ja olemaan kulttuurissa, jonka jollakin tavalla tuntee omakseen, Tapio sanoo.
Tapion esikoisteosta voisi luonnehtia moniulotteiseksi ja raikkaalla tavalla perinnetietoiseksi. Maailman pahuus on läsnä mutta niin on toivokin.
– Kun soveltaa jotain unholaan jäänyttä kirjoittamisen tapaa nykypäivässä, näyttäytyy se uutena. Alun perin aloin kirjoittaa täysin yhtenäistä tekstiä yhdellä tyylillä. Huomasin, etten päässyt eteenpäin, joten päätin ottaa tekstin eri osia ja kirjoittaa ne itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Olen myös halunnut törmäyttää erilaisia kielenkäytön tapoja ja rinnastaa toisiinsa erilaisia tapoja puhua maailmasta.
Tapio korostaa, että lopputulos ei ollut minkään systemaattisen kirjoitustyön tulos, vaan materiaalia hän oli kerännyt pitkältä ajalta. Kirjan työstäminen kesti pari vuotta, ja sinä aikana hän joutui kirjoittamaan paljon myös uusiksi.
1.
Jos aikoo laskea piin likiarvon lopusta alkuun, on aloitettava varpusista.
2.
On sunnuntai, maailmanlopun jälkeinen aamu. Lappeenrannan torilla
varpuset nokkivat sinapintahraista vetyatomin käärettä.
3.
Varpuset pörhistelevät höyheniään ja nukkuvat siellä, minne lämpökuolema
ennättää viimeisenä, torikojujen aggregaattien alla, autojen
jäähdytinritilöiden takana.
4.
tsirp tsirp
5.
Varpuset esittävät lyhyitä laulujaan, aine hajoaa energiaksi. Alkaa sataa.
Kaupunkiluontoon kuuluvat linnut, etenkin varpuset, ovat tärkeitä Tapiolle. Kiehtovaa on varpusten pienuus ja huomaamattomuus.
– Linnut ovat aina läsnä jollakin tapaa. Kun astuu ulos, vastassa on vähintään pulu. Linnut elelevät omaa elämäänsä tässä ihmisten rakentamassa maailmassa. On mielenkiintoista yrittää samastua niiden asemaan ja pohtia, mitä lintu ajattelee tästä kaikesta. Kun yrittää tehdä niin, saa samalla irrotettua omaa mieltä niistä tellingeistä, joihin sen on asettanut arjessaan.
Mutta olisiko Tapio voinut sijoittaa varpustensa tilalle esimerkiksi lokit tai pulut? Ratkaisevin tekijä taisi kuitenkin olla se tsirp tsirp.
– Se on klassinen linnun ääni, joka on kirjoitettuna hauskempi kuin vaikkapa pulun ääni, jota en edes osaisi kirjoittaa.
Kirjallisuuskriitikon ja -toimittajan työ, jota Tapiokin on tehnyt, ajaa helposti perfektionismiin mutta lisää myös tietoutta siitä, mitä kirjoitetaan.
Varpuset ja aika -teoksen rakenne on tarkkaan mietitty. Kolmen runon sarjat toistuvat osastosta toiseen, ja rytmiä on haettu sijoittamalla lyhyitä tekstejä pitkien väliin.
Erilaiset tekstit nivoutuvat yhteen toisteisuudella, joka tulee esimerkiksi linnuista ja niiden tsirp-äänestä.
– Runoissa kuulostellaan ja kaiutetaan tekstiä omaa maailmankuvaa vasten. Samalla syntyy uusia merkityksiä. Ihanteellisimmillaan runo on jokaiselle lukijalle henkilökohtainen kokemus. Runojen lukeminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mitä kulttuurin kuluttamisen maailmassa ei välttämättä nykyisin ole.
Tapio arvelee itse olleensa onnekas, kun hän ehti kasvaa lukemisikään ennen kuin tietokoneet yleistyivät 1990-luvun puolivälissä.
– Pelasin itsekin teini-iässä paljon tietokoneella. Se vei aikaa lukemiselta. Jossakin vaiheessa kiinnostus pelaamista kohtaan vain loppui. Ehdin onneksi oppia lukemaan paljon kirjoja ennen sitä.
Luonto on tullut helsinkiläistyneelle kirjailijalle läheisemmäksi: hän sanoo viihtyvänsä nykyisin entistä paremmin metsässä ja isänsä puolen suvun mökillä Iin Olhavassa.
– Lapsesta saakka olen käynyt Iissä merellä. En havainnut sen tärkeyttä ennen kuin muutin Helsinkiin.
Lintujen älykkyydestä on kirjoitettu ja tehty tutkimuksia. Parhaillaan Pauli Tapio lukee kirjaa, joka kuvaa puita tietoisina olioina.
– Itse en ole ihan vakuuttunut siitä, ajattelevatko puut. On silti kiinnostavaa lukea, miten puut selviytyvät metsässä. Vaikka kirjailija tekee välissä rohkeita päätelmiä, vinksauttaa kirja sitä tapaa, jolla ihminen havainnoi luontoa.
Tapio on myös kirjallisuuden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii 1940- ja 1950-lukujen suomalaista runoutta, erityisesti liukumavaihetta, jossa oltiin irtautumassa mitallisesta runoudesta ja siirtymässä kohti vapaarytmisyyttä ja modernismia.
Kirjoitussuunnitelmia. Niitäkin Pauli Tapiolla toki on – jopa jonkin sortin pyrintöjä kirjoittaa proosaa.
– Tällä hetkellä pääasiallinen työni on väitöskirjatutkimus, mutta siinä sivussa kerään tekstejä ja teen muistiinpanoja, jotka ennen pitkää alkavat hahmottua joksikin. Hidasta se on, mutta yritän myös nauttia hitaudesta. Haluan, että kirjoittaminen pysyisi sellaisena elämänalueena, jossa ei olisi suorituspaineita.
Kursivoitu teksti on teoksesta Varpuset ja aika.
fakta
Pauli Tapio
Syntynyt vuonna 1986 Oulussa.
Asuu Helsingin Etelä-Haagassa puolisonsa kanssa.
Asunut ja käynyt koulua 8–12-vuotiaana Isossa-Britanniassa.
Ylioppilaaksi Oulun lyseon IB-linjalta 2005.
Muutti Oulusta Helsinkiin siviilipalvelukseen vuonna 2007.
FM (kirjallisuus) 2014, Helsingin yliopisto. Tekee parhaillaan kirjallisuuden alaan kuuluvaa väitöskirjaa Helsingin yliopistoon.
Työskennellyt venäjänkielisen kirjallisuuden kääntäjänä 2011–2016 ja Suomen Pietarin kulttuuri-instituutissa 2014–2016. Toiminut myös Tuli&Savu-runouslehden vastaavana päätoimittajana.
Tärkeitä kirjoja: Nikolai Gogolin Kuolleet sielut ja P. Mustapään runot.
Julkaissut teoksen Varpuset ja aika (Poesia), 2017.
Voitti teoksellaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Se oli myös Oulun kirjailijaseuran Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.
Helsinki-Vantaan lentokentälle Lontoosta pyrähtänyt Pauli Tapio haluaa nauttia kirjoittamisen hitaudesta vailla suorituspaineita. Hän tekee parhaillaan myös väitöstutkimusta, jossa näkyviä tuloksia pitäisi saada tietyssä ajassa.
Artikkelin lähde Kaleva 23.12.2017.