Lassinkallion koulussasai tehdä ja kokeilla
Tarinoita menneisyydestä
Oppilaat Lassinkallion koulussa Oulun Tuirassa kokeilivat oppitunneillaan ajan uutuuksia 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Koulu perustettiin 1962 Oulun kaupallis-teknilliseksi yhteiskouluksi, minkä vuoksi oppiaineissa oli tarjolla konekirjoitusta, jossa moni poikakin hanki konttoritöissä hyödyllisen kymmensormijärjestelmän. Kun kirjoituskoneen kanssa saatiin perustaidot haltuun, siirryttiin nopeusharjoituksiin. Lisäksi laadittiin kauppakirjeitä ja muita asiakirjoja.
Ylioppilaita valmistava 8-luokkainen yhteiskoulu Lassinkalliosta tuli 1967. Kunnalliseen peruskouluun Oulu siirtyi ensimmäisenä suurena kaupunkina syksyllä 1974, jolloin myös Lassinkallion yhteiskoulu muuttui peruskoulu-lukioksi.
Yhteiskoulun ykkösluokalla 1969 aloittanut Ari Kilponen muistaa, että koululla oli kuntosali aluksi juhla- ja liikuntasalissa. Vähävaraisten perheiden lapsille koulu järjesti käytettyjä liikuntavarusteita, muun muassa suksia ja sauvoja. Koulun kirjastossa oli keväällä 1971 yhteensä liki kaksituhatta nidettä, joista vieraskielisiä 470. Teknisen työn tunnilla havaintovälineenä toimi mopedi sekä erillinen mopedin moottori.
– Lassinkallion yhteiskoulu oli vaihtoehto, sen ajan edistyksellisempi kouluja, jossa oli hyvät opettajat, Kilponen sanoo.
Koulua johti 25 vuotta rehtori Aarno Arokylä. Pohjois-Suomen ensimmäinen kielistudio hankittiin 1968 Lassinkallioon. Oppilaat istuivat matalilla sermeillä erotelluilla paikoillaan korvakuulokkeet päässä. Opettaja lähetti kelanauhuristaan puheharjoituksia ja kommentoi ääntämistä kunkin oppilaan kuulokkeeseen.
Keväällä 1972 koululle asennettiin sisäinen televisio. Oppilaslehden mukaan tv-järjestelmään kuului kaksi kameraa, kaksi tarkkailumonitoria, kuvanauhuri, kuvanvaihdin, äänisekoitin, kaksi mikrofonia ja viisi monitoria. Oppilaat ja opettajat tuottivat omasta studiosta omaa ohjelmaa. Laitteilla seurattiin myös valtakunnallista koulutelevisiota. Kerran yksi televisioista tipahti käytävän lattialle säpäleiksi, kun opettaja oli kuljettamassa laitetta pyörillä varustetulta jalustallaan luokkahuoneeseen.
Puu-Tuirassa oli miellyttävän rauhallista, kesäkuumallakin viileää muhkean korkeiden koivujen varjossa, Ari Kilponen muistelee.
– Tuiran urheilukenttä oli lähellä. Liikunnanopettaja Kalevi Juntunen pelasi joskus jääpalloa yksin koko luokan poikia vastaan oppilaiden hauskuuttamiseksi. Turvallisuussyistä ja kalliiden varusteiden hankinnan välttämiseksi ei pelattu koskaan jääkiekkoa, aina jääpalloa. Kale voitti aina keskikoulussa, mutta eipä enää lukiossa, ei ainakaan yhtä suvereenisti. Kalen ”kikka kakkonen” on legendaarinen muisto kaikille Lassinkallion pojille.
Ikkunapaikoille istuneet tunkivat talvisin verhojen liepeitä ikkunapokien ja -karmien väliin vetoa estämään. Tuiran ratapiha näkyi hyvin Kaarretien puoleisiin luokkiin.
– Aika usein hienot höyryveturit vetivät poikien kiinnostusta sinne suuntaa opetuksen sijasta.
Myllytien mäen päällä oli pieni sekatavarakauppa puurakennuksessa. Ari Kilponen kertoo, että sieltä sai seudun herkullisimmat possumunkit.
– Tuiran torilla sijainnut, koululaisiakin aina niin ystävällisesti kohdellut urheiluliike Pyörä-Juka oli luistimien vakioterotuspaikka. Puoliura kiitos, pyydettiin.
Punatiilinen Lassinkallion koulurakennus valmistu 1964. Laajennukset ajoittuivat vuoteen 1968 ja 1972. Nyt koulu on päätetty purkaa korkeiden kerrostalojen tieltä.
Erkki Hujanen
”Turvallisuussyistä ja kalliiden varusteiden hankinnan välttämiseksi ei pelattu koskaan jääkiekkoa, aina jääpalloa.”
Lassinkallion oppilaslehden kannessa 1970 kuvattiin koululaisten arkea. Kemian ja fysiikan tunneille kuuluivat havaintovälineet. Koululla oli myös kuntosali. Kymmensormijärjestelmä saatiin haltuun konekirjoitusluokassa.
Artikkelin lähde Kaleva 24.12.2017.