Kukin klubbailee tyylillään
Aikaisemmin bileissä soi kaikenlainen elektroninen musiikki.
Anssi Juntto
Saksalaisen elektronisen musiikin pioneerin Kraftwerkin The Robots -musiikkivideon näkeminen Iltatähti-ohjelmassa 1970-luvun lopulla oli ala-asteikäiselle oululaiselle Rene Tauriaiselle pelottava kokemus. Isoveli vielä heitti vettä kiukaalle ja vakuutti soittajien olevan oikeasti robotteja.
Muutamaa vuotta myöhemmin Tauriainen sattui kuulemaan saman biisin radiosta parturin tuolilla istuessaan.
– Tekno oli tavallaan sillä niitattu meikäläiseen kiinni. Ei siitä enää päässyt irti. Se oli vain niin kiehtovaa meininkiä, hän muistelee.
Tiskijukan hommat Tauriainen aloitti vuonna 1985. Monenlaista rytmimusiikkia pyöritellessä myös tietämys elektronisesta musiikista karttui. Lopullisesti vene keikahti, kun housen ja acid housen aallot löivät Suomenkin rantoihin 1980-luvun loppupuolella. Etenkin jälkimmäinen kuulosti niin uudelta ja erikoiselta.
Tauriainen yritti istuttaa acid housea tavallisten ravintolailtojen dj-setteihin, mutta yritykset eivät vielä herättäneet sen suurempaa innostusta. Tauriaisen ja Jari Rikkisen alkuperäisessä Zivago-ravintolassa järjestämä Absolutely No Pop -ilta sai jo mukavasti porukkaa liikkeelle.
– Kansa oli haavi auki, että mitä ihmettä nuo soittavat. Ei sellaista kulttuuria vielä ollut Oulussa.
Vastaava meininki jatkui Zum Zum Clubin merkeissä Café Adamin alakerrassa 1980-luvun lopulla.
1990-luvun taitteessa Tauriainen oli muutaman muun konemusiikin ystävän kanssa perustamassa Oulun Warehouse ry:tä. Yhdistyksen ajatuksena oli englantilaisten ja amerikkalaisten esikuvien tapaan järjestää aamuun asti jatkuvia rave-bileitä tyhjissä varastohalleissa.
Lipputuloista saadut rahat yhdistys käytti paikkojen vuokraamiseen. Puuhamiehet itse olivat mukana puhtaasti rakkaudesta musiikkiin.
– Ei sitä koskaan edes ajatellut, että siitä pitäisi jotain rahaa saada. Oli vain helvetin hauskaa päästä soittamaan teknoa.
Melko pian virkavaltakin kiinnostui Oulun Warehousen tekemisistä. Se piti tilaisuuksia laittomina, koska niille ei ollut haettu huvilupaa.
Yhdistys taas oli sitä mieltä, että se saattoi järjestää jäsenilleen tapahtumia missä ja milloin tahansa, eikä niihin tarvittu huvilupaa.
– Radio Mega järjesti siitä vielä julkisen keskustelun, jossa meidän edustaja oli studiossa ja poliisin edustaja puhelimessa, Tauriainen muistelee.
– Me olimme aivan äimänä, että eihän tämä ole todellista. Poliisi oli ihan tosissaan, me vain halusimme pitää hauskaa.
Lopulta Rovaniemen hovioikeus vihelsi riidan poikki ja totesi, että Oulun Warehouse ei ollut rikkonut huvilakia.
1990-luvulla bileiden järjestäminen jatkui eri nimillä eri paikoissa. Yhteistä tapahtumille oli se, että niissä soi kaikki vähänkin elektroniseen viittaava musiikki. Tyylilajilla ei ollut niin väliä.
– Myöhemmin, kun alkoi kuunnella, miten näitä juttuja tehdään jossain muualla, tuli otettua vähän mallia, että tänään on teknoa tai drum’n’bassia, Tauriainen sanoo.
Kun alkujaan rap-innostuksensa kautta dj:ksi päätynyt Juhani Oivo rupesi keikkailemaan ja järjestämään tapahtumia vuonna 2003, pohjatyö Oulussa oli jo tehty. Yhteistä vanhemman polven meininkeihin oli se, että liian kapeisiin genre- tai alagenrerajoihin ei jämähdetty. Illan aikana tyylejä vaihtamalla kun tavoitti useamman tanssilattialle halajavan. Esimerkiksi Oivon vuonna 2007 aloittaman Weekend Massive -klubin tarjonta vaihteli housesta, elektrosta ja dubstepistä bailefunkkiin ja UK-funkyyn.
– Oulun heikkous ja vahvuus on se, että täällä on sen verran vähän porukkaa verrattuna vaikka Helsinkiin, jossa voi olla vaikka kolmet dancehall-bileet viikossa ja mennä saman genren bileisiin aina, kun menee ulos, Oivo selvittää.
– Täällä marginaalit ovat pienemmät. Jos haluaa käydä useammin ulkona ja vaihtoehtoinen meno kiinnostaa, tulee pakostakin käytyä oman musiikillisen mukavuusalueen ulkopuolella.
Vastapainona perinteiselle laaja-alaiselle meiningille Oivon nykyisistä klubeista teknoon keskittyvä Elektyrmä Bingolla ja nimensä mukaisesti housea soittava House of Elektorni 45 Specialissa ovat hyvinkin genrespesifejä.
– On ollut itsellekin virkistävää, että on ollut rajatut parametrit, joiden sisällä liikkua, ja etsiä sieltä sitä luovuutta ja rakentaa draaman kaaria ja fiiliksiä.
Elektyrmä Bingolla perjantaina 29.12. ja House of Elektorni 45 Specialissa sunnuntaina 31.12.
FAKTA
Konemusiikki Oulussa
Suomen pitkäikäisin elektronisen musiikin tapahtuma Time Tunnel on järjestetty Oulussa vuodesta 1994 saakka. Oulun Musiikkivideofestivaalien yhteydestä paikkansa löytäneen tapahtuman järjesti alkujaan H.A.N.D Productions, mutta vuonna 2015 vetovastuu siirtyi Youth Control -kollektiiville.
Elektroniseen musiikkiin painottunut ja Trank ry:n isännöimä Happiteltta taas oli osana Qstockia vuosina 2004–2008.
Nykyään klubeja ja muita tapahtumia järjestävät ainakin Laav Unit ry, HUG Oulu, Deep Disco ja Pauke.
Oululaisia konemusiikin tekijöitä ovat muiden muassa Somepoe, TJH87, Smok, Rispakt ja Wilder Beats.
Ex-oululaisista tekijöistä mainittakoon Vladislav Delay, Arttu, O Samuli A, Artificial Latvamäki, H1N1 ja Tiskijukkapekka.
Oululaista konemusiikkikulttuuria on koottu Nostatus – Kun rave- ja klubikulttuuri nousi pohjoiseen -kirjaseen (2009).
Antologia konemusiikista Suomessa
Anssi Juntto
Helsinkiläisen toimittajan, tietokirjailijan ja elokuvakriitikon Kalle Kinnusen toimittama Kone-Suomi-kirja valottaa elektronisen musiikin vaiheita Suomessa 21 artikkelin avulla.
– Jos lähdetään käsittelemään itselle tärkeitä alagenrejä, näkökulma on jo väistämättä rajautunut ja tekijöiden oma. Päätimme heti kättelyssä, että ainoa järkevä tapa on antologiarakenne, jossa on useita kirjoittajia ja alleviivatusti useita eri näkökulmia, Kinnunen toteaa.
Oulu tulee mainituksi Kone-Suomessa vain kemiläislähtöistä ja Oulussakin asunutta Jori Hulkkosta käsittelevässä artikkelissa. Maantieteellisesti kattavaa historiikkia kirjasta ei toki ollut tarkoituskaan tehdä. Sen sijaan jokainen kirjoitus kertoo varsinaisen tarinansa ohessa jostain muusta aiheesta konemusiikkikokemusten kirjossa.
– Aku Raski ja Huoratron -teksti esimerkiksi käsittelee enemmänkin tietynlaista taiteilijamyyttiä, musiikin vientiä ja musiikkiviennin paradokseja kuin Huoratronia, Kinnunen tähdentää.
– Totta kai se on sääli, että kirjassa ei ole kuin Helsinkiä ja Turkua sekä jonkin verran Jori Hulkkosen kautta 1990-luvun kokemusta muualta maasta. Se kokemus on kuitenkin ollut varmaan aika samanlainen kaikkialla Suomessa.
Kinnunen itse kiinnostui elektronisesta musiikista ja dj-kulttuurista 1990-luvun puolivälin tienoilla ja päätyi itsekin soittamaan levyjä.
Kinnunen oli myös osakkaana rytmi- ja konemusiikkivinyylejä maahan tuoneessa Lifesaver-levykaupassa.
Rene Tauriainen (dj Rene, vas.) ja Juhani Oivo (dj Jayday aka J-Honey) ovat tanssittaneet oululaisia sadoissa elektronisen musiikin bileissä.
Time Tunnel -elektronisen musiikin tapahtumaa on järjestetty Oulussa vuodesta 1994. Kuva on Oulun kaupunginteatterin Pikisalista vuodelta 2012.
Artikkelin lähde Kaleva 22.12.2017.