Kirjailija kirjoittaa välillä seinillekin
Sen jälkeen hän haluaisi kirjoittaa jotakin aivan muuta.
Anna Kilponen, TEKSTI
JARMO KONTIAINEN, KUVAT
Hailuoto
Sanoja ovessa, peilissä ja uunin kyljessä ja makuuhuoneen seinässä. Yskä, lukee eteisen ovessa. Se on saanut seurakseen muita tupakoinnin lopettamiseen kannustavia sanoja. Hailuotolainen dekkarikirjailija Kati Hiekkapelto on ympäröinyt itsensä sanoilla. Peltikylkisen uunin vanhan talonsa pirtissä hän on ristinyt runouuniksi. Siihen ystävät ovat jättäneet vierailullaan runomuotoiset tervehdyksensä.
– Minulla on jostakin syystä tarve kirjoittaa ajatuksia seiniin. Ne saattavat olla runotyyppisiä tai satunnaisia ajatuksia, Hiekkapelto toteaa.
Pirtin ovensuussa lojuva lentolaukku on vielä purkamatta. Hiekkapelto on juuri lennähtänyt Lontoosta, ja nyt hän kaipaisi kipeästi sanoja, sillä hänen neljännen kirjansa pitäisi ilmestyä Otavalta keväällä.
Hiillos-niminen kirja on vielä keskeneräinen, joten hän ei halua puhua vielä siitä. Anna Fekete -sarja saa siis neljännen osan, mutta mitä sen jälkeen?
– Nyt tuntuu siltä, että haluaisin kirjoittaa jotakin muuta ihan vain siksi, että saisin hieman tuuletettua omaa päätäni. Novellit kiehtovat, sillä niistä kirjoitushimoni lähti.
Vaikka Hiekkapelto ei tähänkään mennessä ole edennyt kirja per vuosi, saattaa siis olla, että viidettä Anna Feketeä saadaan odottaa tavallista kauemmin. Sarjan ystäviä helpottanee eniten kuitenkin tieto, että Annaa ei olla kuoppaamassa vielä. Itse asiassa kirjailija ei itsekään tiedä, miten sarja päättyy sitten joskus.
Hiekkapellon Anna Fekete -kirjat ovat saaneet pääsääntöisesti hyvää kritiikkiä. Joskus Hiekkapelto havahtuu siihen, kuinka lukijat kiintyvät kirjasarjan henkilöhahmoihin.
– Jostakin syystä ihmiset tuntuvat tykkäävän henkilöhahmoistani. Kerran eräs lukija tuli sanomaan, että hän ei malta odottaa, mitä Annalle seuraavaksi tapahtuu. Minulle valkeni siinä hetkessä se, että on oikeastaan ihan sama mikä on teema tai kuka on murhaaja, kunhan lukija saa tietää, mitä päähenkilölle tapahtuu.
Vaan eipä kirjailijakaan hahmoistaan pääse, varsinkaan silloin, kun on kirjoitusprosessi päällä, kuten Hiekkapellolla nyt.
– Iltaisin on paljon petikavereita, hän nauraa.
Hiekkapellon kirjojen hahmot ovat täysin fiktiivisiä hahmoja, mutta Tummassa esiintyvällä Judithilla on tosielämän vastineensa.
– Minulla on hyvin samankaltainen ystävä, ja hän on romaniaktivisti.
Kirjojen pakolais- ja maahanmuuttajateemat ovat yhä ajankohtaisia. Kun Hiekkapelto kirjoitti vuonna 2013 julkaistua Kolibri-esikoisromaaniaan, ei hän vielä osannut aavistaa, miten pakolaistilanne kriisiytyy Suomessakin.
– Monestihan käy niin, että kirjailija kirjoittaa jostakin ennen kuin se edes tapahtuu. Se ei ole mitenkään tietoista, vaan aistimista. Siinä on jotakin mystistä.
Hiekkapellon mielestä kaikilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet elää rauhassa ja turvassa.
– Minua suututtaa se, miten älyttömän eriarvoisia olemme tässä maailmassa. Minä voin mennä ihan minne tahansa ja milloin haluan, mutta toisilla saattaa olla vain yksi tie takaisin kotimaahansa tapettavaksi. Se on ahdistavaa ja väärin. Kaikilla pitäisi olla vapaus.
Eikä Hiekkapelto ole pelkästään tyytynyt kirjoittamaan pakolaisasioista, vaan hän on pyrkinyt myös tekemään asioiden eteen jotakin. Hän oli muun muassa ideoimassa Hailuodon Turvasaarta vainotuille taiteilijoille. Turvasaari on kuitenkin toistaiseksi tauolla rahaongelmien vuoksi.
Hiekkapellon kirjoja on käännetty jo 14 kielelle. Käännöksistä viimeisin on esikoiskirja Kolibrin venäjännös.
Käännöksistä kirjailija ei juuri nettoa, ellei kirja sitten satu olemaan bestseller.
– Kirjan myynnistä menee agentin, kääntäjän ja ulkomaisen kustantajan osuus. Kirjailijalle jää lopulta aika pieni summa, sillä ennakotkaan eivät usein ole järin suuria. Vain saksan käännöksestä saamani ennakkopalkkio on ollut tuntuva.
Käännökset tietävät taas uusia reissuja maailmalle. Kati Hiekkapelto reissaa työnsä puolesta keskimäärin joka toinen kuukausi.
Englannissa hän on käynyt tämän vuoden aikana jo viisi kertaa erilaisilla kirjailijakiertueilla ja rikoskirjallisuusfestareilla.
– Kustantajani siellä on energinen ja innokas. Hän haluaa satsata yhteishengen luomiseen.
Lisäksi hän on vieraillut kirjallisuustapahtumissa muun muassa Yhdysvalloissa, Italiassa ja Unkarissa. Syyskuussa hänet kutsuttiin kunniavieraaksi unkarilaisen kirjoittaja-akatemian kirjailijakoulutukseen Gyulaan.
Unkaria taitavalle Hiekkapellolle myös Serbian unkarilaisalue, mistä hänen lastensa isovanhemmat olivat kotoisin, on tärkeä paikka. Onhan se myös hänen kirjojensa päähenkilön, rikostutkija Anna Feketen, kotimaa.
Vaikka matkustaminen antaa paljon, katkaisee se myös päivärutiinin kirjoittamiselta ja vie aikaa.
– Olen introvertti ja tarvitsen paljon palautumisaikaa, sillä sosiaalisuus vie paljon energiaa. Sen takia kirjoittamaan ryhtyminen ottaa sen jälkeen aikansa. Reissussa en pysty kirjoittamaan, vaikka teen kyllä muistiinpanoja.
Kirjallisuustapahtumien parasta antia on se, kun tapaa kiinnostavia kollegoita ja lukijoita. Hiekkapelto sanoo olevansa intuitiivinen kirjoittaja, joka ei osaisi analysoida tekemisiään, jollei välillä olisi mentävä yleisön eteen. Sen vuoksi hän on tullut tietoisemmaksi omasta tekemisistään.
Kun jokin kansainvälinen tapahtuma kokoaa rikoskirjailijat yhteen, on huumori mustanpuhuvaa, ilmapiiri on hyvä eikä kateuttakaan ole ilmassa, vaikka joukossa on esimerkiksi Ann Cleevesin kaltaisia tunnettuja nimiä.
– Me kirjailijat olemme kuin yhtä suurta perhettä. Jaamme myös saman kirjoittamisen tuskan ja sen tunteen, onko riittävän hyvä tai tuleeko tästä mitään.
fakta
Kati Hiekkapelto
Kirjailija.
Kotoisin Oulusta, asuu Hailuodossa.
Koulutukseltaan erityisluokanopettaja.
Työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbian unkarilaisalueilla.
Vuoden johtolanka -palkinto 2015.
Jugoslavian unkarilaisesta, lapsena Suomeen muuttaneesta rikostutkija Anna Feketestä kertovasta dekkarisarjasta on julkaistu: Kolibri, 2013, Suojattomat, 2014 ja Tumma, 2016. Sarjan neljäs kirja, Hiillos, julkaistaan keväällä 2018.
”Nyt tuntuu siltä, että haluaisin kirjoittaa jotakin muuta ihan vain siksi, että saisin hieman tuuletettua omaa päätäni. Novellit kiehtovat, sillä niistä kirjoitushimoni lähti.”
Maailmalla paljon reissaava Kati Hiekkapelto pääsee parhaiten
kirjoitusrytmiin oman pirtin rauhassa Hailuodossa.
Ystävät ovat kirjoittaneet uunin kylkeen runoja. Taidetta harrastava Hiekkapelto on tehnyt itse
uunin koristelun.
Artikkelin lähde Kaleva 10.12.2017.