Elämää kahden sodan välissä Koillismaalla

Tietokirja

Kalle Päätalo: Alkutaival. Itsenäisyyden etsikkoaika Kalle Päätalon silmin. Toimittanut Eero Marttinen. Gummerus 2017.

Kalle Päätalo kirjoitti paljon ja hän on (ollut) suosittu kirjailija. Hän löysi yleisönsä heti aloitet­tuaan, jo 1960-luvulla, syrjäseutujen ihmisistä, nuorista keski-ikäisistä, jotka olivat ensimmäisiä kyläkirjastojen ahkeria käyttäjiä.

”Autiot ja hävitetyt vuodet sodasta sotaan”, kirjoitti T. S. Eliot (1888 – 1965) maailmansotien väliseen aikaan viitaten runoelmassaan East Coker. Nämä kaksi sotaa ovat raameina myös Eero Marttisen laatiman Päätalo-sarjan päätösosassa.

Upean nostalgiset valokuvat tuonaikaisesta Taivalkoskesta elävöittävät teosta: koulu, kahvila, kauppa, apteekki.

Toimittaja kuvailee lukujenvälisissä johdantojaksoissaan valtiolliseen itsenäisyyteen ja sotiin johtaneita aikoja Koillismaalla. Intoilua ei ollut; suojeluskunta perustettiin Taivalkoskelle, vasta kun siitä oli annettu yleinen määräys helmikuussa 1918.

Tärkeänä lähteenä Marttiselle on ollut Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professorin Jouko Vahtolan teos Taivalkoski.

Laajoja sitaatteja on Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäisistä, runsaasti dialogia sisältävistä romaaneista Huonemiehen poika (1971), Tammettu virta (1972), Kunnan jauhot (1973), Täysi tuntiraha (1974), Nuoruuden savotat (1975) sekä Loimujen aikaan (1976).

Aiheina ovat autojen tulo, kansakoulun käynti, hevosen käyttö metsätöissä, puutavaran uitto, 1930-luku ja Suomenkin ajautuminen sotaan.

Espanjan sisällissota ja Saksan tilanne tuntuvat lopultakin kaukaisilta. Oma leiväntienuu raskaassa työssä on tärkeintä, vaikka Hitlerin ja Mussolinin toimia seurataan tarkkaan.

Kustantaja ilmoitti tulossa olevista kirjoista tiedottaessaan Päätalon kasvaneen Kainuussa, mutta se ei pidä paikkaansa. Taivalkoski, vaikka onkin likeisessä suhteessa Kainuuseen, ei ole Kainuuta. Virhe ei sentään esiinny teoksen takakansitekstissä.

Kielellisesti Koillismaa kuuluu kyllä Kainuun murteisiin, niin kuin dialektologit ovat osoittaneet ja niin kuin amatöörikorvin kuullenkin on pääteltävissä.

Mutta muutoin, henkiseltä kulttuuriltaan Koillismaa on Pohjanmaata, kuten sen vanhempi nimitys Koillis-Pohjanmaa osoittaa. Ruotsiksi maakunnan nimi on yhä Nordöstra Österbotten.

Koillismaa on vahvasti vanhoillislestadiolaista seutua, toisin kuin Kainuu.

Tässä ristiriitaisesti hedelmällisessä kulttuurimaaperässä – Kallen isä ei kuulunut lestadiolaisiin – Päätalosta kasvoi kirjailija.

Esko Karppanen

Artikkelin lähde Kaleva 14.12.2017.