Alpuan Minna Canth
Impi Aronahosta. Unohduksiin vaipunut ”ilosilmäinen maatilan emäntä” Vihannista
kirjoitti yli tuhat pakinaa, joita julkaisivat Kotiliesi, Suomen Kuvalehti, Aamulehti, Nyyrikki ja Perjantai. Tänään saa ensi-iltansa näytelmä Impi – kultasilmä.
Eeva Kauppinen
Sitä voi nyt päivitellä, kuinka pakinasuuruus Impi Aronaho (1880 Ruovesi – 1945 Vihanti) pääsi välillä unohtumaan. Eläväinen Impi oli erityislaatuinen ihminen, humoristi ja kirjallinen lahjakkuus.
Teatteriohjaaja Sari Jaatinen Raahesta kuuli Impistä ensi kerran vuosi sitten.
– Alpuan nuorisoseuran esimies Raimo Rankinen soitti. Hän kysyi, että kiinnostaisiko minua tämmöinen, Jaatinen kertoo.
Sytykkeen oli antanut Raimon sisar Eila Jaakkola, joka kirjoitti Impi Aronahosta tutkielman Tampereen yliopistolle 1968. Jaakkola toivoi sinnikkäästi jonkun innostuvan Impistä.
– Kuuntelin haavi auki, että mikä tämä on. Ikinä kuullutkaan, Sari Jaatinen kertaa.
– Sitten aloin katsella netistä, mitä tästä ihmisestä löytyy. Ei löytynyt paljon mitään, Wikipediasta hyvin lyhyt artikkeli.
Lopulta Jaatinen löysi nettihuutokaupasta Impin pakinoita sisältävän kirjan Sata pakinaa.
– Aloin lukea: ”Kuin pitsiliina on seutu tänään. Valkea pitsiliina. Ihan kuin keskus olisi ohutta valkeata jääbatistia ja sitten reunoilla loputtomat röyhelöt välkkyvästä langasta runsaasti tehdyt, hepsua, rimpsua, riputinta täynnä. Ja aurinko kimaltaa riihen päältä. Jalokivet välkkyvät minne katsoo.”
– Aloin huutaa: mikä on tämä ihminen! Aivan pimeni päässä. Löytyi juttuja, jotka ovat tosi ihania, lämpimiä, inhimillisiä. Ja mielettömän hauskoja. En ollut tämmöistä lukenut aikoihin. Täysin valmis kirjailija. Aivan loistava!
Pakinakokoelman tekstien kautta Impin ominaislaatu ja suuruus alkoivat kirkastua.
– Impi on Alpuan ja koko Raahen Minna Canth, suuri nainen, Sari Jaatinen julistaa.
Aktiivista teatterinaista ei tarvinnut sen enempää Impin kimppuun houkutella.
– Siinä kävi sillä tavalla, että kun minä tästä kielihurmoksesta selvisin, otin yhteyttä Eila Jaakkolaan.
Mitkä asiat yhdistävät Impiä ja Minna Canthia? Yhteiskunnallisuus?
– Impi Aronaho oli naisasiaihminen. Hän puolusti naista. Naiset, pysykää naisina. Älkää muuttuko rumiksi ämmiksi. Koristakaa itseänne, havahtukaa ja älkää ottako juoppoa miestä. Hän puolusti nuorten tyttöjen heräämistä.
Impi oli edistyksellinen. Hän puolusti vaikka silitysrautaa, jos se kevensi naisten työtaakkaa.
Jaatisen ostaman kellastuneen pakinakokoelman sivut ovat kuin veitsellä auki leikattuja. Ohjaaja lukee kirjasta vielä toisen tekstinäytteen:
”Olen kymmeniä, ei kun satoja kertoja elämässäni huutanut, miksi, miksi, miksi en ole saanut syntyä junanvaunun siivoojaksi. Joka niin rakastaa ihmisiä ja ihmisääniä, liukumista ja pyörien päällä kulkua, kuuntelemista, tupakansavua, tylsää keskustelua, henkevää keskustelua, kuorsausta ja appelsiininkuoria. Siis kaikkea mitä täysinäinen junanvaunu tarjoaa. Hänen pitäisi saada olla junanvaunun siivooja.”
– Tyypillisintä Impiä! Oli yhtä hurmosta lukea tätä. Se osui suoraan kaikkeen ytimeen. Sitä vaan itki ja nauroi ja luki. Miten voi olla näin ihanaa! Jaatinen suitsuttaa.
– Impillä on teksteissään konnastelua, Impi-projektin kummitäti Eila Jaakkola arvioi.
”Minna Canth -vertaus tuli sii-tä, että Impissä oli valtavasti tahtoa ja sitkeyttä. Hän oli myös fyysisenä hahmona Minnan sukua, näyttävä nainen.”
Sari Jaatinen
Impi – kultasilmä -näytelmän
käsikirjoittaja ja ohjaaja
Impi Mäkelin tuli Vihannin osuuskaupan Alpuan myymälään apulaiseksi 1914. Nuorisoseuralla
hän tapasi maanviljelijä, vanhapoika Antti Aronahon, jonka kanssa avioitui.
– Impi oli aktiivinen, hyvin toisenlainen kuin nämä sydänmaan lapset. Tomera, tarmokas ja reipasotteinen. Hän oli sivistynyt ja Etelä-Suomessa palvellut hyvissä paikoissa. Hänen äitinsä Paulina Mäkelin oli kiinnostunut kirjallisuudesta. Perheessä luettiin paljon sanomalehtiä. Isä, suutarimestari Wilhelm Mäkelin, oli työväenliikkeeseen kallellaan. Työväenaate tarttui, eikä vähiten Impin isostaveljestä Yrjö Mäkelinistä, joka tuli Ouluun 1907.
Aronahon tila oli velkainen, kun Impi tuli sinne emännäksi. Kirjoituksillaan Impi maksoi talon velat.
– Eräänä päivänä Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo sai Alpuasta paketin, kuin kangaspakan. Siellä tuli ensimmäisiä tarinoita paksulla timpermannin kynällä kirjoitettuna kaupan tiskipaperille. Impi kirjoitti kaiken, minkä näki ja koki siellä korpikylällä. Ihmisten tarinat, ajatukset, kannanotot, mielipiteet – se kaikki oli hänelle suunnaton ilo ja vaihtelu, Jaatinen sanoo.
Pieni perhe koki kovia. Tytär Armi syntyi sairaalloisena ja kuoli jo 5-vuotiaana. Keuhkotautinen poika Aaro, joka ei päässyt armeijaan, lähti vapaaehtoisena talvisotaan ja kaatui viimeisinä päivinä 1940.
– Impin ihanin tarina on se, jossa hän puhuu housujen paikkuusta kultasilmäisellä parsinneulalla. Keskellä vaikeuksia, tuskaa ja kärsimystä hän katselee maailmaa kultaisella silmällä. Ja lopputulemana syntyy Suomen kansaa ilahduttavia, lämmittäviä, koskettavia ja liikuttavia tekstejä.
FAKTA
Impi Aronaho
Pakinoitsija, maatilan emäntä, o.s. Impi Mäkelin. Syntyi Ruovedellä 1880 ja kuoli Alpuassa 1945.
Tuli Alpuan osuuskauppaan myymäläapulaiseksi 1914.
Tapasi Alpuan nuorisoseuralla maanviljelijä, vanhapoika
Antti Aronahon, jonka kanssa avioitui.
Kirjoitti nuorisoseuran Illanvietto-lehtiin kirjoitelmia.
Ura pakinoitsijana alkoi 1920-
luvun lopulla. Impi kirjoitti Suomen Kuvalehteen, Kotilieteen, Aamulehteen, Nyyrikkiin, Perjantaihin ja Liittoon.
Pakinoita on julkaistu kirjoissa Aiheita (Perjantai 1934) ja Sata pakinaa (WSOY 1939). Jälkimmäinen kokoelma myytiin heti loppuun, sillä se julkaistiin Impi Aronahon voimakkaimpina tuotantovuosina.
Käytti nimimerkkiä Pauliina Mäkelä. (Hänen äitinsä etunimi oli Paulina.)
Menetti molemmat lapsensa. Tytär kuoli jo viisivuotiaana ja poika kaatui talvisodassa.
Yrjö Mäkelin Impin isoveli (1875–1923), oli poliitikko ja sanomalehtimies. Toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdossa ja kansanedustajana (1908–1910, 1913–1917). Oululaisen Kansan Tahdon päätoimittaja (1907–1914 ja 1917–1918). Kirjoitti pakinoita nimimerkillä Riitahuhdan Esa. Hautamuistomerkki Intiön hautausmaalla.
Sari Jaatisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Impi – kultasilmä esitetään Alpuan nuorisoseuralla Raahessa 1.–9.12. Päärooleissa ovat Päivi Tuomainen (Impi) ja Topi Ilvesluoto (Antti Aronaho).
Näytelmän rakennusmateriaalina toimivat Impin pakinat sekä Eila Jaakkolan Tampereen yliopistolle 1968 tekemä tutkielma Impi Aronahon kirjailijakuvan ääriviivoista. Esitys kuuluu EU-rahoitteiseen Rannikkoseudulla tapahtuu -hankkeeseen.
Alpuan nuorioseurantalon laajennusosaan on suunnitteilla Impi-huone, minne tulisi esille hänen kirjoituksiaan, kirjeitään ja tavaroitaan.
Tavoitteena on saada julkaistua kirjana tiivistelmä Eila Jaakkolan Impi-tutkielmasta ja
50
valikoitua pakinaa.
Pikkulukuja kirjoittanut Impi
oli syrjäkylällä outo lintu
Eeva Kauppinen
Alpualaislähtöisen Eila Jaakkolan koti sijaitsi noin viiden kilometrin päässä Aronahosta. Kun Impin puoliso Antti Aronaho oli kuollut, Jaakkola alkoi haastatella Impin tunteneita kyläläisiä. Tutkielma valmistui 1968.
Aronahoilla luettiin paljon, Sillanpäätä, Haanpäätä, Jaakkola tietää.
– Impi oli kirjallisesti erittäin lahjakas. Hän kirjoitti hyvin teräviä naisasiajuttuja. Impi oli Maria Jotunin aikalaisia. Tulin ajatukseen, että Impi on lukenut Jotunia ja Minna Canthia, perehtynyt ja saanut vaikutteita. Impin pakinat sijoittuvat kuitenkin aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin Jotunin näytelmät.
Tampereella kasvanut Impi Aronaho oli innokas teatteri-ihminen ja seurusteli mielellään teatteriväen kanssa. Tuttuihin kuuluivat Tampereen Työväen Teatterin johtaja, ohjaaja Kosti Elo ja Kansallisteatterin näyttelijä Aili Somersalmi.
Impi oli mukana Alpuan nuorisoseuran näytelmäharrastustoiminnassa. Nuorisoseuran pöytäkirjojen mukaan hän ohjasi voimistelukerhoa. Impin ei kuitenkaan tiedetä itsensä kirjoittaneen näytelmiä.
– Monet pakinoista ovat kuin suoria kuvaelmia. Impi nimitti pakinoitaan pikkuluvuiksi, Jaakkola kertoo.
Osa kyläläisistä vierasti Impiä.
– Impi oli niissä mittapuissa outo lintu, Jaakkola sanoo.
– Onneksi varsinkin nuorisoseuran piirissä oli ymmärtäväisiä ja avarakatseisia ihmisiä, jotka osasivat antaa arvoa Impin kirjoittajan työlle.
Impi ei käpertynyt Alpuaan, vaan matkusti usein junalla Tampereelle aistimaan kaikkea. Haaveet elämästä olivat toiset kuin syrjäkylän emännän toimet. – Että voisi olla pikakirjoittaja, istua korituolissa, katsella merelle ja syödä suklaata. Lueskella lempikirjoja ja mennä teattereiden ensi-iltoihin, Sari Jaatinen kertoo.
Tampereella 1907 otetussa nuoruudenkuvassa Impi Mäkelin (myöh. Aronaho, istumassa) yhdessä sisarensa Meeri Mäkelinin (keskellä) ja Aili Rosvallin kanssa (myöh. Kansallisteatterin näyttelijä Aili Somersalmi).
Antti, Impi ja Aaro-poika seisoskelemassa Aronahon portailla – Aaro kurkistaa kuistin pimennosta.
Artikkelin lähde Kaleva 1.12.2017.